Kesä 2014

Vuosi alkaa olla taputeltu ja kun on ollut aikaa istua alas, rauhoittua ja katsoa tabletin valokuvakirjastoa. Tuli mieleeni, että voisi kertoa ja muistella muutamin kuvin millaista on retkipurjehtiminen Näsijärvellä. Kesän purjehdukset Näsijärvellä oli hieman laajemmat kuin koskaan ennen, sillä poikettiin ensimmäistä kertaa Virroilla asti. Virtoja pidemmälle ei sitten purjeveneellä oikein Näsijärven vesistössä pääsekkään. 

Kesähän alkaa tietenkin veneen kunnostuksella. Tämä musta aukko on veneen pohjasta kolme päivää ennen veneiden laskua veteen. Ei näytä hyvälle, ei. Yksi pohjan läpivienti, joissa on sulkuventtiilit, ei toiminut. Kahva liikkui, mutta venttiili ei. Tätä ei tietenkään tullut tarkastettua syksyllä ajoissa vaan viime hetkellä. No venttiilihän ei suostunut reilun parinkymmenen vuoden jälkeen irtoamaan edes voimakeinoin, joten koko läpivienti lähti rälläköiden.

Onneksi tiivistemassa kuivuu jo vuorokaudessa pitäväksi ja mielelle laskeutuu rauha samalla tahdilla. Vaarallinenhan tuo läpivienti ei vielä ollut, mutta putken rikkoutuessa olisi varmaan mennyt hetki ihmetellessä kun ei vedentulo lakkaa vaikka vääntää venttiilin kiinni. Purjehtiminen kokonaisuudessaan ei ole vain lomailua vaan välillä myös remppaa eli harrastusta.

Kuvassa ollaan tulossa viikonlopun vietosta, 2014 alkukesästä takaisin etelään Tampereelle. Kuvasta näkee sisävesipurjehduksen parhaita puolia. Aurinko paistaa, suhteellisen lämmin kun huppari päällä tarkenee. Veneessä kevyt kallistus ja aallokko olematon eli tuuli on sopivan kevyt. Kaikki purjeveneet ei tarvitse kovaa tuulta liikkuakseen.

Kuva samalta reissulta. Tuuli on vähän vastaan, mutta ei se mitään haittaa, pääseehän purjeveneellä vastatuuleenkin luovien. Joku purjehtija varmaan miettii mitä ihmettä tässä höpisen, mutta yritän vaivihkaa aukoa purjehdussanastoa ei purjehtiville lukijoille. Ihan palautteen pohjalta.

Juhannuksena keli ei ollutkaan enää niin nätti. Kunnon raekuuro reippaan tuulen kera kuritti hieman purjehtijoita. Rakeita tuli hetken reippaasti ja tekivät tuulen kanssa aika kipeää naamaan. Nykyään veneen varusteisiin kuuluvatkin myös suojalasit. Kuuro ei onneksi tullut kovin yllättäen vaan siihen osasi varautua. Goret päälle ja purjeet alas. Veneen reippaan purjepinta-alan kanssa on oppinut olemaan varovainen puuskatuulien kanssa. Purjeita on aina melko helppo lisätä mutta pienentäminen vaikeampaa.

Kuvavirrasta löytyi sitten selfie-otos. Itselläni kesäloma alkoi hieman aikaisemmin kuin miehistöllä, joten lähdin itsekseni purjehtimaan venettä kohti pohjoista tuossa Kokemäenjoen ojassa, niinkuin jotkut sitä ivallisesti tai leikillisesti nimittää. Aurinko paistoi ja vettä sateli, mutta silti oli mukavaa. En ole paljonkaan tuota yksinpurjehdusta harrastanut, mutta eipä se ole hassumpaa. Musiikki soimaan, autopilotti avuksi ja turha kiire laidan yli. Saa olla kapteeni ilman miehistön soraäänia vaikka vauhti tippuisi alle kahden solmun. Solmu on 1,85 kilometriä tunnissa, joten esimerkiksi 10 kilometrin matkaan vierähtää parin solmun nopeudella pari, kolme tuntia. Purjeveneen nopeus pysyy harvoin vakiona, joten aikatauluja ei kannata tehdä edes mielessään ilman kunnon likimääräistyksiä. Itselleni tämä ei niinkään ole tuottanut päänvaivaa sillä lomahan alkaa purjehtijalla köysien irroittamisesta eikä perille pääsystä. Yksinpurjehduksessa on toki aina se pieni pelko veneen kyydistä jäämiseksi, kun kukaan ei tule sitten hakemaan. Jostain kuulin tai luin joskus yksinpurjehtijan kolme pääsääntöä: 1. pysy veneessä 2. pysy veneessä 3. pysy veneessä. Yksinkertaista, eikö totta?

No aivan yksin en kyllä oikeasti purjehtinut vaan matkassa oli pari "lamppuharjaa" kuten eräs seuramme jäsen näitä laivakoiria nimittää. Eivät ole kylläkään laivakoira rotua, joten pitäisikö puhua ennemmin venekoirista? Muroleen kanavalle kun pysähdyin näitä venekoiria ulkoiluttamaan suoritin ensimmäisen kylkikiinnityksen yksinään. Paikka oli hieman ahdas ja yksi moottorivene, omistaja sen sisällä seurasi toimintaa tarkasti, varmaan peläten veneensä puolesta. Täydellisen kiinnittymisen jälkeen moottoriveneen omistaja tuli kehaisemaan että "onnistuu se näköjään noin yksinäänkin", en kiittänyt avusta, tosin en sitä pyytänytkään. Kansainvälisten "meriteiden sääntöjen" mukaan kapteeni ei saa poistua aluksesta ennen kuin se on tukevasti kiinnitetty. Sääntöä on hankala noudattaa kirjaimellisesti, koska pitää hypätä laiturille köysi kädessä. Homma meni niin, että valmistelin rantautumisen laittamalla kaikki fendarit toiselle laidalle sekä köyden perästä ja keulasta niin, että vapaat päät tuli veneen keskelle. tulin viistosti laituriin väistäen tuota moottorivenettä, jonka jälkeen jarrutin ja käänsin samalla veneen laiturin kanssa suoraan. Sitten nopealla loikalla istumalaatikosta laidalle, köydet mukaan laiturille ja perä kiinni ensin, kun tuuli ajoi venettä edelleen eteenpäin tai sitten jarrutus ei ollut täysin pysäyttävä. Tuuli ahdas paikka teki hommaan sen lisämausteen, että nopeus oli valttia.

Muroleen kanavan jälkeen sainkin jo vakimiehistön veneeseen ja jatkettiin matkaa pohjoiseen. Näsijärvi on mainio järvi harrastaa retkipurjehdusta, mutta historian saatossa se on osittain pilattu siltainsinöörien puolesta. Juuri ennen Ruovettä on menty rakentamaan silta, jonka alituskorkeus on kyltin mukaan 11,5 metriä. Alituskorkeus oli tuolloin 13,16 metriä, mutta veneen masto on 14.4 metriä veden pinnasta, joten ei riitä ei. Lisäksi maston huipussa on erilaisia himmeleitä kuten antennia, tuulimittari ja windex, eräänlainen tuuliviiri. Mieli kuitenkin teki matkaa jatkaa, ollaanhan tässä jo useampana vuonna käännytty takaisin. Kallistettiin hieman venettä kyljelleen ja jatkettiin voittajina matkaa. Näsijärven Inferno 28 laivueen toisen jäsenen kanssa poksautettiin kuohuviinipullo tuon pitkäaikaisen vastustajan kellistämiselle. Nyt oltiin viimein ylävesissä.

Kuvassa pantteri yrittää saalistaa, mutta onneksi se on veneen ulkopuolella. Nuo kissaeläimet ovat tuollaisia verenhimoisia saalistajia, joten suhtaudun niihin varauksella. Paikka on Ankkalinna, mutta ankkoja ei kuvauksissa vahingoitettu.

Tässä hyvä esimerkki kanssaveneilijöistä, joihin törmää vesillä, tai oikeastaan ne törmää. Virroilla viereinen vene on kyllä kiinni perästäkin, mutta jotenkin on jäänyt pari metriä kiinnitysköyteen liikaa pituutta. Uskomatonta, mutta totta. Kyllä kannatan kaikille pakollista veneajokorttia, jos se toteutettaisiin järkevästi eikä olisi vain uusi rahastuskeino.

Tässä on puolestaan Tarjanteen tyylinäyte rantautumisesta. Kuva on otettu Virtain laivalaiturilta mihin piti osua tai kiinnittyä, mutta menikin vähän ohi. No konemestari oli ilmeisesti hieman maistissa ja vaihdehanikat sekaisin.

Viereinen moottorivene onneksi poistui ajelehtimasta laiturista. Tässä meitä Tampereen pursiseuran veneitä neljä vierekkäin illan hämärtyessä. Kuvaa on tullut katseltua tovi. Mukavia muistoja herää mieleen. Poikettiin rantabaarissa yksillä ja jatkettiin illan viiletessä seurustelua veneen kannella. Doris pullo taisi huveta, en muista.

Koska olimme Kautun kanavan pohjoispuolella eli ylävesissä, meillä oli monta paikkaa missä piti poiketa. Yksi meille suositeltu ylävesi-top-10 kohde oli Vehkakosken lava. Illalle sattui hyvä rock-bändi, joten tango ja valssi jäi väliin, mutta musiikki oli hyvää. Bändin nimi ei taaskaan jäänyt mieleen.

Lähes samassa lahdessa jossa Tampereen Navigaatioseuran Vehkalinna ja tuo Vehkakosken lava sijaitsee, on myös Pohjaslahden laivalaituri. Laiturilta on noin kilometrin matka pohjaslahden kylälle, jossa on kauppa, kirpputori ja pubi. Pubista saa hyviä pizzoja ja kyseinen pizzeria oli myös meidän ylävesi-TOP-10-listalla. 

Visuvedellä, Kaivoskannan kanavalla odotetaan että kääntösilta aukeaa. Silta avataan ainoastaan tasatunnein, jos kääntö on tilattu tuntia ennen. No onneksi rannassa on mainio lettubaari, kannattaa poiketa. Poikettiin mennentullen ja mentiin parikin kertaa, tultiin myös. Kuulemma paikka laajenee kesäksi 2015. 

Kesälle osui muistaakseni 28 päivän yhtämittainen hellejakso. Edelleenkään ei mikään historiallinen tapahtuma, on ollut ennenkin. Tuo koko jakso sattui ajoittumaan myös kokonaan meidän lomalle. Kuumaa oli, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Nahka toki meinasi palaa ja hiki tuli useasti, mutta veneillessä tuo kuumuus ei ole koskaan kovin suuri ongelma. Esimerkiksi Vilppulaan poiketessa pysähdyttiin muutaman kerran vain keskelle järveä ja sitten hypättiin järveen. Tuultakaan ei ollut joten vene pysyi paikallaan. No varmuudeksi käytiin uimassa vuoronperää. Vene toki on lämmin, kun aurinko siihen paistaa, huolimatta sen valkoisesta väristä. Koiria saatiin myös uittaa niin letkulla kuin järvessä. Veneessä on onneksi viileä öisin, sillä auringon laskiessa vene jäähtyy nopeasti. Onhan se järvessä jossa on vain hieman päälle 20 asteista vettä, myös helteillä.

Kävimme nopeasti etelässä poikkeamassa Taulaniemessä, kun oli seuramme taulaniemipäivät, mutta lomallamme emme halunneet Tampereelle rantautua, joten pysyimme hyvän matkan päässä Näsiselältä. Otettiin vielä uusintakierros pohjoisemmaksi ja tässä pysähdyttiin Muroleen kanavalle syömään. Huomaavaisesti säästettiin laituripaikkoja muillekkin ja otettiin kiinnittyminen jo toiseen riviin. Kauniita ovat nuo keppiveneet. Mikäs sitä estää ottamasta pientä tikkiä edestakas. Purjehtien usein tuttukaan väylä ei tunnu tylsältä.

Lomat loppuu aikanaan, niin tänäkin vuonna. Monta viikonloppua oli vielä onneksi purjehdusta jäljellä ja Kroatiassakin poikettiin, siitä tässä blogissa tarkka selonteko. Jos hieman torstaisin valmistelee kamat valmiiksi niin perjantaina ehtii töiden jälkeen vielä kolmen tunnin purjehduksen päälle illaksi saunomaan.

Tähän se lomapurjehtiminen sitten päättyi. Kesä meni jälleen nopeasti, mutta siihen sisältyi monia maileja mukavia purjehduksia. Kuvia olisi tallessa enemmänkin, mutta nyt koeponnistettiin Applen tarjoamat välineet ja palvelut. Kuva kauden viimeisestä matkasta usvan läpi Santalahteen, jossa vene taas talvehtii. Valitettavasti myös varkaat kävivät veneessä syyspimeyden turvin. Valothan ei satamassa olleet tietenkään kunnossa.

Sain myös kunnian kertoa yhdessä seminaarissa hieman purjehduksesta Tampereella eräälle pursiseuralle, jonka jäsenet pääosin purjehtivat suurilla merillä. Jossain vaiheessa kysyttiin että miten ihmeessä me sisävesipurjehtijat saamme viisikin viikkoa tuhlattua tuolla Tampere-Virrat välillä. En edelleenkään osaa oikein vastata kysymykseen. Purjeet ei tietenkään ole viittä viikkoa ylhäällä vaan purjehtiminen on melko kokonaisvaltainen harrastus, kuten kuvat esittävät. Neljään tai viiteen viikkoon mahtuu paljon muutakin kuin rättien tuuletusta. Oikeastaan voisin kysyä miten joku saa kesäloman kulumaan kesämökillä.

Suuret kiitokset kaikille, jotka osallistuitte tämän unohtamattoman kesän 2014 lomapurjehdukselle!

Yhteenvetoa

Jos hakukone tai linkki ohjasi sinut ensimmäistä kertaa tähän tekstiin, suosittelen että valitset oikeanpuoleisesta blogiarkistosta ensimmäisen julkaisun "Huomenna lähtö". Blogi etenee kronologisesti viikon ajan.

Nyt on saunottu ja nukuttu muutama yö. Mitä lomasta jäi käteen? Paljon, uskokaa pois! Joo toki jokainen loma on elämys ja monet lomat on hienoja kokemuksia, mutta lomapurjehtiminen on mielestäni vielä enemmän. Viikossa yhdistyi mielestäni kaupunkiloman, rantaloman, etelän loman, hyvän ruoan ja purjehduksen sekä yhdessäolon parhaat osaset ja kaikki vain viikon aikana. Kuulostaa tv-shop mainokselta, mutta ei tässä vielä kaikki. Lisäksi valinnan vapaus, jos tekee mieli purjehtia enemmän, se onnistuu tai jos haluaa katsella vanhoja kirkkoja, niitäkin näkee. Suosittelen kaikille purjehduslomaa vaikkei niin intohimoinen purjehtija olisikaan. Toki purjeveneen vuokraamiseen liittyy muutama kynnys, mutta niiden ylittämiseen kannattaa pyrkiä. Nyt ainakin tuntuu sille ettei tavalliselle kaupunki/rantalomalle tee edes mieli lähteä.

Tämä oli ensimmäinen purjehduslomani, joten melko noviisina tässä kirjoittelen. Tämä sattui olemaan myös ensimmäinen purjehdus, jossa olen nimettynä kapteenina. Kapteenin velvollisuudet jäivät melko pieniksi, mutta koin silti pienen vastuun harteillani, ei tosin negatiivisessa mielessä. Myönnetään että välillä teki pahaa kieltäytyä kylmästä oluesta iltapäivällä kesken purjehtimisen, vaikka ei se pahaa tälle vartalolle tehnyt. Korvasin syntyneet vahingot illalla ja otin kaksi. Vaikka ei ole mitään mihin verrata, pidän Kroatiaa helppona paikkana ensimmäiselle purjeveneen vuokraukselle. Lennot ajoittui sopivasti, ei tarvitse ottaa ylimääräisiä hotelliöitä. Kaikki puhui riittävän hyvin englantia, jopa kaupan kassa. Vedet vaikutti syviltä rantoja myöden ja saaret suojasi aallokolta. Satamaan tullessa useimmiten näytetään paikka mihin mennä ja joku on silloin myös ottamassa vastaan, jolloin voi samalla kysyä sataman palveluistakin.

Vene

Vene oli ranskalainen Jeanneau Sun Odyssey 439. Vene on noin 13 metriä pitkä, 4,3 metriä leveä ja painoa yli kymppitonni. Veroton hinta tehtaalta vajaa 200 000 €. Kahden hengen kajuuttoja löytyi neljä, joista yhdessä oli kerrossängyt, muissa parivuoteet. Vessoja oli kaksi, joista takimmaisessa oli septisäiliö. Tilaa oli vaikka muille jakaa ja niin se seitsemälle jaettiinkin. Veneen vuosimalli oli 2012 eli vain pari vuotta vanha. Kolhua ja kulumaa oli jo tullut, mutta ei niin minua häiritsevästi, ei ollut oma vene. Salonki oli iso, toisella puolella u-muotoinen sohva-pöytä yhdistelmä ja toisella puolella karttapöydän ja sohvan yhdistelmä. Keittiö oli L-mallinen ja styyran puolella. Istumalaatikko oli iso, sprayhoodilla ja biminillä katettu. Keskellä sitä oli klaffipöytä säilytyslokeroineen ja Simradin karttaplotteri. Ruoreja oli kaksi, autopilotti, tuulimittari ja monitoimimittarit, joissa tuuli, nopeus, kaiku, loki ja muuta tietoa. Perässä laskettava uimataso, pelastuslautta ja keulassa sähköinen ankkurivinssi ketjuineen. Kannella oli mukana pieni jolla, johon myös moottori. Purjeet eivät olleet hyvät, ei voi mielestäni millään perustella että purjeveneessä ei tarvitse olla hyvät purjeet. Tuntui uskomattomalta että kaksi vuotta vanhassa veneessä on jo purjeet venyneet pilalle. Isosta puuttui toiseksi ylin latta. Joko ne oli vaihdettu vanhempiin tai sitten ne vaan pilaantuvat vuokrakäytössä. Onhan välimerellä pari kuukautta pidempi purjehduskausi ja purjeet on ylhäällä noin kuusi päivää viikossa. Köli näytti matalalta ja tuntui matalalta. Teknikko sanoi sen olevan 1,8 metriä syvä. Vene tuntui sortavan reilusti ja tuultakaan se ei kestäny niin hyvin kuin olisi voinut olettaa. Erikoista, sillä keulapurjeena oli vain fokka. Genuakiskoja veneessä ei edes ollut. Veneessä oli kaksi isoa puhdasvesisäiliötä ja painevesi lämminvesivaraajalla. En kyllä kokeillut, mutta tiskaaminen näytti helpolta hanasta saatavan lämpimän veden ja kahden tiskialtaan ansiosta. Lämmitinkin löytyi, mutta käytimme sitä vain tuuletukseen. Keittiöstä löytyi kaksiliekkinen uuniliesi ja kattavasti astioita. Myös termoskannu ja suodatinsuppilo. Jääkaappi oli iso, mutta ei yhtään liian iso seitsemän hengen viikon eväille. Jääkaapissa oli myös pieni pakastin. Kaikki ruoka saatiin mahtumaan ja myös juomisia.

Purjehdus
Purjehdus on mielestäni purjehdusta oli vesi suolaista tai makeaa. Tuuli on merellä tasaisempaa kuin sisävesillä tai sitten samanlaista, jos vieressä on saari joka sekoittaa tuulen. Ison veneen ohjaaminen on erilaista, se ei vain käänny niin herkästi kuin pienet veneet. Ennakointia tarvitaan enemmän ja ehkä rauhallisuutta, ettei ohjaaminen mene levottomaksi. Kahdestaan ison veneen kuljettaminen ja rantautumiset on vaikeaa, mutta väittäisin että kolmestaan se jo onnistuisi. Esimerkiksi yksi ohjaa, toinen navigoi ja kolmas säätää purjeita. Rantatuminenkin menisi kolmestaan, yksi ohjaa, toinen kiinnittää perän ja kolmas keulan. Ei ole tietenkään järkevää vuokrata 44 jalkaista venettä kolmestaan. Yhden on tietenkin aina ohjattava ja vuorojen vaihdot meni melko luonnollisesti. Jos ohjaaja poistuu esimerkiksi vessaan, joku ohjaa sen aikaa, ei tarvita juhlallisia kapteeninvaihtoja. Itse asiassa veneen kapteenia ei voi vesillä vaihtaa kansainvälisten sääntöjen mukaan, mutta tämä nyt ei liity niinkään veneen ohjaamiseen. Ohjaaja on isossa veneessä reippaassa tuulessa melko työllistetty henkilö. Tämän takia tuntemattomilla vesillä jonkun pitää navigoida, vaikka ohjaajan naaman edessä onkin plotteri. Tämä on minun mielipiteeni. Navigoinnista vastaavan vuoronvaihto ei olekkaan niin automaattista kuin sen ohjaajan, ohjaaja on se kenellä on ruori. Mielestäni navigointivastuu on yhtä tärkeä osa kuin ohjaaja, sillä jos ohjaajalle tulee hetkeksikin edes epäily että nyt "ei olla kartalla", on tunne iljettävä. Tätä hämminkiä vain edesauttaa plotterin ja iPadin eri karttaversiot. iPadin Navionics karttaan on joku käyttäjä lisännyt kiven ja plotterissa sitä ei näy. Kumpaa sinä uskoisit? Vai ottaisitko kuitenkin varman päälle? Minä kiertäisin haamukivenkin. Yksi vaihtoehto olisi ottaa iPadin kartasta Community Layer pois päältä, mutta ei kokeiltu. Säästä ei paranisi sanoa mitään viikon kokemuksella, mutta muutama paikallinen kuvaili kesän säätä ennennäkemättömäksi. Tarkoittivat jokaviikkoisia ukkosmyrskyjä.

Rantautumiset

Välimerellä ei juuri keula edellä laituriin ajeta. Se on käytännössä aina perä edellä, poislukien tankkauslaituri, johon mennään kylkikiinnitykseen. Laitureissa on usein moorigs köydet mutta pari aisapaikkaakin löytyi, mutta aisojen väliin menee kaksi venettä, vastaa siis osittain kylkikiinnitystä. Rantautuminen perä edellä on hieman vaikeampaa oikeastaan siksi että suunnan vaihdoksen hetkellä ja hetki sen jälkeen vene ohjautuu huonosti, tällöin käännös suunnanmuutoksella on hyvä tehdä kunnolla irti laiturista. Jos veneessä on riittävästi porukkaa, kannattaa mielestäni antaa tehtäviä mitä ketäkin hoitaa. Esimerkiksi yhden tehtävä on estää vahinkoja fendarin avulla. Jos vene ajautuu laituria tai toista venettä päin, laitetaan fendari väliin, näin säästyy rahaa. Toki jokaisen pitää veneessä toimia näin, mutta jokaisella ei voi olla varafendaria koko ajan käsissä.

Satamat ja raha

Yövyimme ainoastaan maksullisissa palvelusatamissa. Satamissa oli tarjolla wc:t ja suihkut. Roskiksia löytyi. Laituripaikoilla oli tolpissa sähkö ja vesi. Läheltä löytyi yleensä pieni ruokakauppa. Satamat oli siistejä ja hoidettuja.

Satamamaksut yhdelle yölle syyskuussa 44 jalkaiselle veneelle sähköllä ja vedellä:

Primosten - Kremik 487 hrk 64€

Skradin 556 hrk 72€

Solta - Maslinica 584 hrk 76 €

Sibenik - Marina Mandalina 663 hrk 87€

Meillä oli käytössä venekassa, johon kaikilta kerättiin sama määrä euroja, jotka vaihdettiin Suomessa Forexilla kuniksi. Lisäksi kaikki vaihtoivat henkilökohtaista rahaa. Maksoimme melko paljon käteisellä, vaikka luottokortit olisivat kelvanneet joka satamassa. Ravintolaruoat maksoimme kaikki käteisellä yhteisestä kassasta ja annoimme tippiä noin 5-10%, hieman riippuen näimmekö siihen aihetta. Matka maksoi noin 800€ per henkilö, summaa voi käytännössä vertailla hotellilomaan. Veneessä tosin ei ole hotelliaamiaista, ilmastointia, eikä ketään tule sijaamaan vuodetta tai vaihda pyyhkeitä. Yhden pallon jäätelötötterön sai kioskilta seitsemällä kunalla, 90 senttiä ja ruoka-annoksen alle sadalla kunalla, noin 10-15 €. Iso olut taisi olla ravintolassa 35 kunaa, 4,50 €.

Reitti

Yhteensä matkaa tehtiin 102 merimailia eli 189 kilometriä. Purjeet nostettiin viitenä päivänä eli keskiarvo oli noin 20 mailia päivälle. Pisin päivämatka oli 33 mailia. Splitin edustalla Kroatiassa on saarta ja rantaa missä on satamia sekä ankkuripaikkoja niin että yli 20 mailin päiväreissuja ei ole pakko tehdä.

Trogir Seget - 33 - Sibenik Marina Mandalina - 9 - Skradin Marina Skradin - 23 - Primosten Marina Kremik - 27 - Solta Maslinik - 10 - Trogir Seget

Bunkraus

Haastava homma kaikin puolin. Onneksi pientä täydennystä pystyi tekemään joka satamassa ja niin tehtiinkin. Lähtösatamasta löytyi minimarket, mutta pienen kävelymatkan päässä oli jo parempi valikoima. Juomiset ostettiin satamasta ja kuskattiin kärryilllä suoraan veneeseen. Muut tavarat kannettiin kaupasta. Taksit olivat kyllä valmiudessa, jos niitä haluaa käyttää roudaamiseen. Vettä ostettiin loman aikana noin 70 litraa, joista taisi jäädä alle kymmenen litraa juomatta. Vihannekset pestiin kaupasta ostetulla juomavedellä. Tästä tuli siis alle puolitoista litraa per päivä per naama. Olen ilmeisesti juonut jonkun muunkin edestä, sillä väitän että kumosin pari litraa päivässä ihan vetenä kurkusta alas. Lisäksi oli vissyä varmaan 15 litraa sekä panimotuotteita ja viiniä. Vessapaperia ei kannata ostaa heti veneeseen, jos siellä sitä muutama rulla löytyy. Käytännössä vessassa käydään satamissa ja joka satamassa myydään paperia. Tietenkin jos yövytään ankkurissa tai jossain yleisessä rannassa, tilanne on eri. Kauppojen lihavalikoima on aivan erilainen kuin Suomessa. Käytännössä löytyy vain kanaa ja makkaraa. Ei jauhelihaa, possunpihvejä tai kalaa. Siivutettua pekoniakaan ei löytynyt. Kermakin on haastava tuote. Hapankermaa ja ruokakermaa löytyy, mutta tavallinen kerma löytyi purkista missä oli täytekakun kuva.

Muita niksejä

Ostimme ensimmäisenä päivänä ensimmäisestä "supermarketista" 50 kunalla eli 6,50 € Tele2 operaattorin prepaid liittymän, jossa oli 1000 minuuttia puheaikaa ja 3 gigaa datasiirtoa. Kortti ensin vanhaan puhelimeen mihin käy normisimmi, yksi tekstiviestin lähetys aktivoimiseksi ja sitten vasta kortti 3g mokkulaan, joka jakoi netin wifin kautta kaikille. Homma toimi hyvin yli puolet lomasta joka paikassa myös merellä, kunnes datasiirto oli loppu. Kannattaa kieltää kaikki varmuuskopiot ja muut pilvipalvelut, mitkä herää mobiililaitteissa yleensä henkiin, jos tarjolla on wifi ja sähköä. Otettiin vielä toinen samanlainen loppulomalle.

Viimeisenä päivänä satamaan saapuessa näimme kymmenien veneiden jonon tankkauspisteelle. Me tankkasimme loman puolivälissä veneen tankin täyteen ja varakannuun 18 litraa, jolla ajaa noin 7 tuntia. Emme tainneet ajaa sen jälkeen kuin 2-4 tuntia, joten jäimme tappiolle. Se ei kyllä harmittanut yhtään jonon nähtyään. Diesel maksoi noin 10 kunaa per litra eli noin 1,30 €/l.

Blogi

Blogin kirjoitin, koska ennen matkaa sain ehkä eniten tietoa ulkomaanpurjehduksista blogien avulla. Aluksi piti jakaa vain sellaista tietoa, mistä saattasi olla hyötyä Kroatiaan purjehtimaan aikoville, mutta tuli kyllä kirjoiteltua ihan mitä sattui, pahoittelen. Kuvia ei pitänyt juurikaan liittää, mutta se kävi yllättäen helposti ja miehistö lähetteli niitä pitkin lomaa. Kirjoitusvirheitä syntyi ja jäi blogiin melkoisesti, vaimonikaan ei ehtinyt kaikkia korjata. Joo tiedän että oikeinkirjoitus on tekstissä tärkeää, mutta kun ei osaa niin ei osaa ja blogi ei paljon opeta. Blogi on kirjoitettu iPadin Blogger aplikaatiolla ja julkaistu päivän tai kahden viiveellä. Bloggerissa ei ole oikolukua ja käyttötuntuma hieman hankala. Esimerkiksi kuvan lisäämisen jälkeen kursori hyppää alkuun ja taas joutuu selaamaan mihin viimeksi jäi. Blogia on nyt tarkasteltu jo yli 800 kertaa, vaikka lomasta on alle viikko aikaa. Huikeaa, sillä en ole blogia vielä missään mainostanut.

Mukaan matkalle

Netistä löytyy kyllä erilaisia listoja, esimerkki, mutta tässä muutama oma vinkki:

Tekninen valkoinen paita. Vielä parempi jos se on tiimipaita :)

Aurinkolasit. Ilman ei pärjää.
Kamera. Jos vaikka valaat uivat vierelle, saa kameralla jossa on zoomi parempia kuvia.

Reppu. Reppu on kätevä, kun pitää kantaa kaupasta ostoksia veneeseen.

Lakki. Jos aurinko paistaa päivän kupoliin niin tulee paha olo ja pandalook.

Leatherman. Jossain sitäkin valitettavasti tarvitaan.

Taskulamppu. On se hyvä olla mukana, eikä se paljon tilaa vie.

Laturit. Kännykkä, iPad, kamerat, mokkula jne. Usb lataus on hyvä, kannattaa varata 12 ja 230 volttiset.

iPad ja Navionics. Toimii hyvin purjehtiessa sekä iltasella reittisuunnittelussa.

Pelastusliivit. Jos sellaisia haluaa pitää päällä, veneessä on tarjolla vain niitä oransseja.

Sateen pitävää. Olimme satamassa aina kun satoi, mutta sateet olivat sen verran runsaita että vesillä olisi kyllä laitettava päälle jotain vettä pitävää, muuten tulisi kylmä tuulessa. Ei tarvitse olla varsinainen purjehdusasu, kevyempikin riittää.
Lämpimää. Iltaisin, syyskuussa ainakin, tuli sen verran kylmä, että farkut ja paita päällä oli ihan mukava terassilla iltaa istuskella.

Kotiinlähtö

Aamulla herätys puoli kuusi. Myönnetään, että olisi nukuttanut hieman pidempääkin. Kamat pakattu illalla jo melkein valmiiksi, vene tarkastettu, joten nopea aamiainen. Salamimunakas oli runsas sillä kananmunia ja salamipötkö oli vielä syömättä. Veneeseen oli maksettu loppusiivous, joten sen sai jättää sellaiseksi kuin se jäi. Olutta ja ruokaa jäi jääkaappiin, joten Joskolla saattaa olla tarjota oluet seuraavalle miehistölle, kuten meillekkin. Melko amatöörimaista, olutta jäi.

Seitsemältä lähti kyyti satamasta kentälle. Kenttä on melko pieni, mutta saatiin kuitenkin tuhlattua loput kunat. Koneesta katsellen Split on melko suuri kaupunki, tosin siellä emme käyneet. Lentokoneessa tuli kirjoiteltua blogia ja aika meni nopeasti. Helsingin edustalla näkyi paljon purjeveneitä. Näkyvät kuvassa vain pieninä valkoisina pisteinä. Helsinki-Vantaan kentällä samaan aikaan kun odottelimme laukkuja, lähti bussi Tampereelle. Tuli tunnin lisäodotus, mutta kahvilla istuen sekin meni nopeasti.

Vielä kuva Sibenikin Marina Mandalinassa. Kiitos niin miehistölle kuin lukijoille. Reissu oli todella upea kokemus, mukavassa seurassa! Otetaan joskus uusiksi. ;)

-Mika

Seitsemäs päivä

Yö oli hieman haastava nukkua, kun vene heilui aika ilkeästi sivumainingissa. Aallonmurtaja ei sitä estänyt vaan päästi altansa mainingin suoraan satamaan ja me olimme ensimmäisenä ottamassa tämän vastaan. Nojasimme aika paljon vieressä olevaan veneeseen, joten fendarit narisivat, eihän täällä mitään suojia käytetä. Sidoimme yhden lisäköyden veneen perästä pitämään meitä irti viereisestä veneestä, mutta se aiheutti melko rajuja nykäsyjä sivuttain, joten vene liikehti aika oudosti. Olisi ehkä pitänyt höllätä toista peräköyttä, mutta fendareiden narinakin oli niin kova, että jotain kompromisseja piti tehdä. Mielenkiintoista olisi ollut kokea, miten vene käyttäytyy ankkurissa ollessa, mutta ei nyt ukkomyrskyssä. Kuva vielä eiliseltä.

Aamulla otettiin hieman aikaisempi herätys ja nopeammin aamiaisen tekoon, joten taisimme olla lähtövalmiita jo yhdeksän aikoihin. Satama maksoi 537 kunaa, noin 70€ yöltä. Aika normihintainen satama, mitä nyt muihin vertaa. Täällä Maslinikissä olimme siis kaksi yötä ukkosen takia. Meilllä oli hieman ahdas lähtö, sillä edessämme oli pienempi purjevene kylkiparkissa ja viereisen veneen moorings köydet heti meidän etusektorissa. Olimme nurkassa. Satamapoika oli siinä hollilla, joten pyysin häntä varmistamaan lähtöämme. Kumivene kiinnitti köyden keulaamme ja hinasi hieman ettemme saa omaa tai naapurin köysiä potkuriin. Moorings on siis köysi, ei ketju ja tämä lähtee keulasta kiinni johonkin betonimöhkäleeseen pohjassa. Ajoimme satamasta ulos, nostimme purjeet ja aloimme purjehtia myötätuuleen, ensimmäistä kertaa tällä lomalla. Maininki keinutteli venettä ja paukutteli purjeita, leikattiin hieman ja saatiin vetoa. Tarkoitus oli mennä Trogiriin katselemaan sen vanhaa kaupunkia, mutta aivan matkalle osui ankkurointiin soveltuva parin pikkusaaren suojaama matalikko. Siihen mennessä Tiina näki jotain pärskähtävän vedessä! Delfiinejä veikattiin ja kamerat valmiiksi. Sitten ei näkynyt enään mitään. Otettiin purjeet alas ankkurointia varten ja sitten pärskyi taas. Pinnalle hyppeli muutama iso tonnikala. Uskomatonta, että samalle viikolle onnistuu osumaan ensin valaat ja sitten noin isoja kaloja. Kumpikin tapaus lukeutuu minulle ennenkokemattomaksi.

Ajoimme matalikolle ja pohja alkoi näkyä noin kymmenen metrin kohdilla. Ajettiin vielä rantaan päin vastatuuleen kunnes kaiku oli kuudessa metrissä. Laskimme Jukan kanssa ankkurin keulasta vain painamalla sähköisen ankkurivinssin nappia. Ketjussa oli keltainen merkki 20 metrin kohdalla ja niin kevyessä tuulessa se tuntui hyvältä. Jos olisimme jääneet yöksi, olisi ketjua pitänyt laskea vielä lisää ja vetää se kiinni moottorilla pakittaen, mutta olimme nytkin kiinni mukavasti tuulen painaessa hieman. Perästä uimataso alas ja snorklaamaan. Siis samassa paikassa, missä juuri äsken hyppeli puolitoistametrisiä kaloja. Hieman joutui pälyilemään ympärilleen, jännitti. Kävin katsomassa ankkuria, ei ollut kiinni. Ankkuri oli pohjassa kyljellään ja ankkurin varsi lähti eteenpäin eli olimme vain ketjulla kiinni jonkun kiven takana, pohja oli hiekkaa ja osittain jotain heinää. No nyt tuli harjoiteltua ankkurointiakin merellä, melko yksinkertaista, kunhan muistaa, että joku moottoriajotaitoinen jää veneeseen varmuuden vuoksi.

Ankkurissa olisi voinut viihtyä pitempäänkin, mutta meillä oli jo hieman kiire aikataulu. Vene piti palauttaa satamaan klo 17 mennessä. Nyt oli tosin vasta puolipäivä, matkaa satamaan noin viisi mailia, mutta kaikkien teki vielä mieli käydä Trogirissa. Jossain kohtaa muutimme suunnitelmaa ajaa suoraan veneen kotisatamaan ja mennä käymään Trogiriin jollain muulla keinolla kuin purjehtien. Marina Segetistä kävelee Trogiriin vartissa. Purjehdittiin loppuun asti ylpeästi luovien, muiden ajaessa koneilla. Jotenkin se tuuli kääntyi taas vastaiseksi. Lopussa saimme vielä Hanse 575 peräämme, iso ja hieno vene.

Jos kaksi purjevenettä kulkee samaan suuntaan, sen on yleensä kisa. Nytkin luonnonlaki piti paikkansa. Hanse oli tietenkin isompi ja sen purjeet näyttivät olevan vielä ryhdikkäät, mutta me pidimme sen takana. Emme tainneet noin tarkasti vielä tällä lomalla ajaakkaan ;)

Matkalla näimme muutaman hulppean moottoriveneen. Niitä täällä tuntuu riittävän, mutta tämä ainakin oli mielenkiintoisen näköinen.

Tähän se purjehdus sitten päättyi, viikko meni nopeasti. Purjeet pakettiin ja laituriin. Juuri kun saimme veneen kiinni laituriin alkoi sataa. Skoolasimme viimeiselle purjehdukselle ja varmaankin tonnikaloille. Juho soitti Joskolle ja ilmoitte veneen olevan valmis lopputarkastukseen. Joku nuorempi petteri tuli katsomaan venettä, ilmoitin muutamista seikoista ja homma oli melko nopea ja yksinkertainen toimenpide. Veneen tarkastuksesta lähtiessä ja tullessa minulla oli syntynyt etukäteen jotenkin erilainen näkemys, mutta eipä niitä kannata turhaan jännittää, ihmisiä hekin ovat ja mihinkään turistien kusettamiseen heillä tuskin on varaa. Päivälle matkaa tuli noin kymmenen mailia, suurin osa tietysti purjeilla, mutta unohdin laittaa trackin päälle lähdössä.

Tarkastuksen jälkeen pyydettiin käymään vielä vuokraamon konttorilla, mutta turhaan, ei siellä mitään nimiä tarvinnutkaan minnekkään raapustella. Suuntasimme taksiveneellä kohti Trogiria hintaan 20 kunaa per henkilö. Olisimmepa tehneet niin ensimmäisenä päivänäkin, kun odotimme yhdeksän tuntia venettä istuen vain satamassa. Taksiveneet suhasivat lahdessa eestaas. Mentiin vain laiturin päähän ja huidottiin vene laituriin, helppoa. Kierreltiin hetki Trogirin kapeilla kujilla ja mentiin syömään. Ravintolassa oli grilli pihalla ja ruoka oli reissun parhaasta päästä, otin jotain grillattua kalaa. Kyllä sillä oli nimikin, mutta ei pysty muistamaan. Hyvää oli ja ruokaa riittävästi.

Jälkiruokaa, kävelyä, mojitoja ja Beneteaun suurien matkaveneiden ihastelujen jälkeen veneelle pakkaamaan. Taksivene ajoi meidät suoraan omaan laituriin ja sellaiseen pieneen väliin että pois lähteminen teki vaikeaa. Kiinteä akseli, pinnaohjaus ja kova laituria päin työntävä tuuli antoi kokeneelle miehelle haastetta, no itsehän paikan valitsi. Navigare Yachtin teknikko Josko joutui hieman suojelemaan laivuettaan kolhuilta.

Iltasella alkoi vielä kova tuuli ja vesisade. Tuuli ulvoi vanteissa ja ukkonen paukutti taas melko lähellä. No nyt sillä ei ollut enään mitään väliä. Vene oli tukevasti laiturissa, mitään suurta aallokkoa ei syntynyt. Sateen tauottua sataman suihkuun ja nukkumaan. Veneessäkin on ovellinen suihku, mutta samalla vaivalla käy yleisissä suihkuissa. Veneen suihkukin testattiin illalla ja sen poistopumppu piti melko huvittavaa ääntä. 

Kuudes päivä

Yöllä satoi vettä ja ukkonenkin paukutti melko lähellä. Ei jaksanut sitä sen enempää ihmetellä, jatkoin unia. Ukkonen tarjosi yölle kuuman ja kostean ilman joten hieman taas hiosti. Avasin vielä yhden luukun takakajuutasta kannelle missä ei ole hyttysverkkoa. Ainakaan vielä ei kovin kutia paikat joten ei täällä paljon taida hyttysiä olla. Olemme aalonmurtajan takana ja kun nyt kajuutasta kuuntelee niin ilmeisesti aallot ovat korkeampia, kiinnitysköydetkin hieman natisee.

No ei täällä kyllä aallokkoa ole, mutta jännä maininki keinuttelee venettä ja ilmeisesti aallonmurtaja on jotenkin alta osittain auki. Vettä satelee tihkuen ja ukkonen jyrisee kaukana, joten toistaiseksi mennään ennusteen mukaan. Tänään oli jostain syystä miesten vuoro valmistaa aamiainen, en muista miksi, mutta mielestäni olemme melko sukupuolineutraalisti porukalla valmistaneet sitä edellisinäkin aamuina. Naiset on kyllä huolehtineet lounaista, ehkä siinä syy. Aamiaiseksi kahvia, jogurttia, mysliä, leipää ja kulhollinen paistettuja munia sekä nakkeja. Nälkä pysyikin poissa koko päivän :)

Ukkostutkan http://www.blitzortung.org mukaan ukkonen on meidän molemmin puolin ja tuultakin näyttää riittävän, sillä äsken suurehko bavaria meinasi broutsata sataman edessä pelkällä fokalla. Porukkaa tulee satamaan offshore-takit päällä ja joillain on turvavaljaita päällä. VHF:n kautta joku huutaa pan pan pikaviestillä hinausapua satamaan, kun on mennyt köysi potkurin ympäri. Kutsu tuli kanavan 17 kautta monta kertaa ja siihen ei vastattu. Kävin kysymässä ensin satamapojalta kuuntelevatko he kanavaa 17. Ei ollut puhelimia mukana, joten kävin sanomassa satamakapteenille asiasta. Sen jälkeen aktivoitui useampikin henkilö. Pulaan joutunut vene oli 50 bavaria jonka joku pienempi chartervene hinasi satamaan. Satama on onneksi suojainen lahti aallonmurtajalla ja sivuilla korkeat mäet, joten täällä on ok olla ja täällä nyt tämän päivä vietetäänkin.

Osa porukasta kävi kävelylenkillä ja minä jäin Sannan kanssa satamaan snorklaamaan ja pesemään pyykkiä. Pyykki saatiin pestyä, mutta snorklaus jäi hieman myöhemmäksi, kun aika meni ihmetellessä hinaussessiota. Vesi tuntui hieman viileältä, kun aurinko ei paistanutkaan kirkkaalta taivaalta. Taas oli paljon pikkukalaa kerääntynyt ihailtavaksi.

Miten täällä tietää minne mennä? No vaikeaa se vähän tuntuu olevan. Ensin tehdään tietenkin reittisuunnitelma ennen reissua ja sitten sitä muutetaan, niin se vain menee. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sää omalta osaltaan vauhtiin ja matkan mukavuuteen, mutta myös siihen missä voi yöpyä. Myötätuuli, vastatuuli ja tuulen nopeus voi vaikuttaa paljon vauhtiin, se voi olla kolme solmua tai kuusi solmua. Jos matka on esimerkiksi 20 mailia se voi silloin kestää kolme tai kuusi tuntia, vastatuulella enemmänkin. Satamien arvonnassa satamakirja, Pilot Book on hyvä apu. Toinen on Navionics-karttaohjelman käyttäjien arvioinnit ja ilmakuvat satamista, jotka tosin vaativat nettiyhteyden, eli ei niin itsestäänselvyys merellä. Meillä oli käytössä 2012 vuoden satamakirja. Sitä ei tarvitse ostaa, sen tarjosi vuokraamo vaikka se ensin puuttuikin veneestä. Mistään ei löydy ainakaan satamien hintatietoja ja hinnan saakin kuulla vasta aamulla kun käy lunastamassa veneen paperit toimistosta. Täällä kun tullaan satamaan niin satamatyöntekijät tulee pyytämään rantautumisen jälkeen veneen paperit, välillä jopa ennen kuin on kaikki köydet kiinni.

Reittisuunnittelua:

Aluksi oli ajatus vaihtaa satamaa tällekkin päivälle, mutta ukkonen suostutteli meidät pysymään paikalla. Sen liikkeitä on aika vaikea ennustaa Suomessakin, mutta täällä ei senkään vertaa. No nyt voi sanoa että ukkonen täällä liikkuu melko hitaasti Suomeen verrattuna, tai ainakin tänään. Ensin oli ajatus siirtyä Soltan saarelta suoraan luoteeseen Marina Aganaan, mutta aamupäivällä sen vieressä oli suuri ukkoskeskus. Hetki seurattiin tutkaa ja kelin kehittymistä, kunnes päätettiin pysyä satamassa. Illalla se sama ukkonen sitten vyöryikin meidän yli. Taisimme tehdä oikean päätöksen pysyä satamassa. Ukkonen kun tuli Maslinikin satamaan, oli tuuli ensin melkoisen kova ja sitten tuli vettä mikä vei näkyvyyden. 

Ukkosen jälkeen maininki säilyi kovana illan ja yön. Ei lainkaan kiva kun vene nykii köysissä moneen suuntaa. Aallonmurtaja olikin tehty tolppien päälle joten aalto pääsee heiluttelemaan venettä vaikka se ei suoraan kylkeen lyökkään. 

Eilen tuli nähtyä jotain mitä en ole ennen livenä nähnytkään. Siipispinnussa on patjasiipi mikä pitää spinun auki paremmin kevyessä kelissä. Aika iso ilmestys ja kiinni melkein maston topissa. Eikä tuo Lagoonin kattikaan mikään pieni ollut, olisko 500 kun on yläohjaamokin.

Satamassa on käsittämättömän suuria moottoriveneitä. Nytkin paikalla on neljä kuvan kokoluokan venettä. Mukana on aina muutama muu vene ja vesiskootteri. Satamaan ajo hoidetaan pienellä kaukosäätimellä, joka roikkuu kaulassa.

Viides päivä

Yö yöltä nukkuu paremmin ja nyt ei joku hullu soittanut kirkonkellojakaan. Keulakajuutta heräsi kuulemma seitsemältä, mutta menivät kyllä eilen ensimmäisinä nukkumaankin. Tosin sovittiin että ketään ei herää ennen kahdeksaa. Aamu meni melko vakiotyylillä eli aamutoimet, aamiainen, roskien vienti, venepaikan maksu ja irti laiturista. Juho kävi hakemassa aamiaiselle makeat croisantit vaikka pääsääntöisesti ollaan syöty rasvaa ja proteiinia (munaa ja pekonia) mikä pitää nälän poissa pitkälle iltapäivään. Satamamaksu oli Primostenin Marina Kremikissä reissun tähän mennessä halvin 487 kunaa eli 64€.

Kymmenen aikoihin irrottiin laiturista ja ajoimme mailin ulos satamasta, sitten nostimme purjeet. Pääsimme heti vertailemaan venevauhtia toisen vuokraveneen kanssa jossa oli ruotsinlippu. Eivät kyllä osanneet purjehtia, laskivat alas ihan liikaa. Pääsimme edelle leikiten ja Juho taisi ottaa ohituksen kunniaksi jotain käsidesin kaltaista ilman denaturointiaineita. Taas vaihteeksi vastatuuli ja kryssimiseksi meni, mekin tosin jouduimme tyytymään säälittäviin nousukulmiin, sillä keli oli melko kevyt ja purjeet aika säkit. Kryssillä käytännössä saavutimme hieman enemmän nopeutta solmuissa kuin mitä tuuli ole metreissä. Tuuli vaihteli kolmesta neljään metriin ja nopeus kolmesta puolesta viiteen solmuun. Loppumatkasta oltiin tyytyväisiä jos nopeus oli suurempi kuin tuuli. Absoluuttisesti näin ei tietenkään ole, mutta Pasi asetti mittarit näyttämään nopeudet solmuina ja tuulen metreinä jo alkulomasta.

Täällä muuten tuulennopeudet ilmoitetaan solmuina. Seuraava kuva esittää säätiedotusta, joka on usein saatavina satamien respasta. Sääennuste päivälle tulee myös veneen matkapuhelimeen. Iltapäivällä tulee myös VHF:n kautta kanavalla 21 paljon säähän ja turvallisuuteen liittyviä tiedotuksia.

Ennusteessa luvattiin huomiselle ukkosta ja 20-40 solmua tuulta. Melko reipasta. Suunnitelma on nyt palata melko lähelle trogirin satamaa sellaiseen paikkaan missä voimme mahdollisesti pitää ukkosta torstain. Kova tuuli, outo vene, outo meri, uusi satama ja rantautuminen ei ole hyvä yhdistelmä. Ensi yönä pitäisi tulla jo ukkosta, torstai pitäisi olla epävakainen ja perjantaina parempi keli, tosin illalla taas ukkosta, mutta sen nyt ei niin ole väliä, koska vene pitää palauttaa kello seitsemääntoista mennessä.

Päiväreissumme alkoi Primostenista ja päättyi Soltaan Maslinican hienoon satamaan. Satama ei ole kovin suuri, ei kelluvia laitureita vain ainoastaan moorings kiinnittymistä perä edellä kivilaituriin. Sähköä ja vettä tulee veneen viereen sekä ilmainen wifi. Hyvä, sillä dataprepaid ilmaisesti loppui tänään päivällä. En tiedä olisiko iPad tehnyt varmuuskopion yöllä, olisi fiksua estää turhat datasiirrot jotenkin.

Päivälle tuli melko paljon purjehdusta, kokonaiset 25 mailia. Aikaakin meni 6 tuntia 13 minuuttia. Olin jo havaitsevani loppumatkasta pientä turhautumista purjehduksen kestoon liittyen sillä pelko satamapaikkojen riittävyydestä oli ihan aiheellinen ottaen huomioon sääennusteen. Pitäisi lähteä vähän aikaisemmin satamasta, mutta aamulla menee aikaa ja lomalla ei ole kiva pitää kiirettä. Ison veneen ajaminen on jossain määrin tylsempää kuin pienemmän, mutta mielestäni silti äärettömän hienoa. Tekisi mieli ajella vielä kymmenen jalkaa suurempaa ;) veneet täällä on melko suuria neljästäkymmenestä 55 jalkaan, mutta on muutama 32 jalkainenkin näkynyt.

Haastavan rantautumisen jälkeen, jonka Juho suoritti vaikeuksia, menimme uimaan viereiselle uimarannalle. Kivinen ranta oli aivan aallonmurtajan takana, matkaa veneeltä kymmenen metriä. Vesi tuntui ensin hieman viileältä, mutta siihen kyllä tottui. Suolavesi kannattaa mukavasti, voi vain kelluskella. Vesi oli puhdasta ja pohja näkyi, joten snorklauskamoja hakemaan veneeltä. Kuvailin ensikertaa GoPro kameralla veden alla. Näkyi pieniä kaloja suuri parvi ja muutama isompikin kala. Hiekkapohjassa oli merimakkaroita ja kalliolla merisiilien armeija, näyttivät ilkeiltä.

Satama alkoi täyttyä, saimmehan pitkän rivin viimeisen nurkkapaikan. Muutama isompi vene aallonmurtajalla ja sitten veneitä aallonmurtajan väärälle puolelle! Hieman ihmettelimme touhua, mutta oli sinnekkin laitettu moorings köydet pohjaan joten kai se oli normaalia toimintaa. Sen jälkeen tuli vielä yksi megajahti sataman puolelle. Täällähän ei voi kuulemma varata paikkoja satamista, mutta nyt kyllä näytti, että varaus olisi tehty. Kenties raha oli vaihtanut omistajaa.

Illalla kävimme kävelemässä satamassa ja poikkesimme ravintolassa missä oli pihalla tulet grillissä. Ruoka oli hyvää ja luonto tarjosi lähestyvällä ukkosella hienon esityksen. Veneellä vielä ihasteltiin ukkosta hetken aikaa, mutta sitten vesisade ajoi meidät sisälle.

Täällä huomattiin ensimmäistä kertaa vuorovesi, se ei ole vaihtelultaan suuri, vain 30 senttiä, mutta teki melko vaikeaksi kulun rantaan. Vesi kun laski parikymmentä senttiä, lankonki perästä laiturille olikin melko jyrkkä tulla veneeseen.