Karibia - Sunnuntai - kotona jälleen

Yö kului kellon mukaan vauhdikkaasti, siitä piti huolta aikavyöhykkeet. Koska lensimme lännestä itään, napsahti kelloon aina tunti lisää aikaa joka aikavyöhykkeellä. Todellisuudessahan näin ei tapahtunut vaan aika mateli lennolla yhtä hitaasti kuin aina ennenkin. Nyt oli yölento, joten aika todellakin mateli. Väsytti, mutta olen huono nukkumaan istuma-asennossa. Yöllä ei myöskaan tarjoilla mitään, tosin yksi tarjoilukärry oli jätetty uloskäynnin viereen, jossa poikkesinkin vettä juomassa samalla kun jaloittelin. Niin ei siinä kärryssä ollut kuin mehua, limsaa ja vettä. Jalat kyllä puutuikin ja tuntui että koneen penkki oli jo istuttu puhki. En käyttänyt nytkään lentosukkia, vaikka olin kyllä sellaisillakin varustautunut. Kuuntelin äänikirjaa ja kirjoittelin blogia. Onneksi olin saanut jo Suomesta käsin netin kautta varattua käytäväpaikan. Oli helppo nousta yöllä vessaan tai kävelemään, ilman että joutui herättämään jotain nukkuvaan ranskalaista kanssamatkustajaa.

Pariisin Charles De Gaulle on todella iso kenttä. Lento Suomeen lähti terminaalista kaksi, johon siirryttiin bussilla. Lisäksi sai kävellä pitkät pätkät ja seurata opasteita. Silti tuntui yhdessä kohdassa että nyt on eksytty. Onneksi meillä oli neljän tunnin odottelu, joten sai rauhassa käydä kahvilla ja ostoksilla sekä myös rauhassa siirtyä portille ilman suurempaa stressiä. Portilla kuulin jonkun suomalaisen puhuvan, että parin tunnin lisäodottelusta olisi maksettu muutama satanen rahaa, koska kone oli ylibuukattu.

Pariisin kentällä näin rullaustieltä koneesta museoidun Concorde koneen. Ensin mietin että onko se aito, koska se näytti pieneltä, mutta sehän on oikeasti pieni. 

Finnair operoi välin Pariisi Helsinki ja sen huomasi. Leipä maksaa seitsemän euroa. Lisäksi rahastamiseen kuluu ikuisuus. Taisin jopa torkahtaa koneessa ja Helsinkiin päästyä alkoi jännitys, tuleeko laukutkin. Kaikki laukut tuli, tosin Sannan laukku oli avattu ja lukko hävitetty vaikka se oli TSA lukko, johon pitäisi lentokentillä olla avaimet...

Ai että kun näyttää mukavalle! Vetistä loskaa pitkästä aikaa. Helsingissä ollaan. Bussilla Tamperetta kohti ja loska alkoi muuttua lumeksi. Sitä olikin tullut vuorokauden aikana noin 15 senttiä. Taas jouduttiin odottamaan taksia Tampereella. Taksikeskus ei vastannut ja tolpalta tilattiin tilataksi joka lähti varmaan kotoa keikalle.

Ei tämä Karibian reissu vielä ole ohi. Aion kirjoitella vielä yhteenvedon, johon yritän kattavasti koota reissun teknisiä tietoja ( esimerkiksi mitä tarkoittaa maininki :) ) ja muuta huttua. Kiitokset kaikille seuraajille ja matkaseuralle tässä vaiheessa.

Karibia - Lauantai - St. Martin ja kotiinlähtö

Aamu alkoi hieman aikaisemmin kuin piti. Heräsin taas sateeseen joskus neljän aikoihin ja aloin sulkemaan kattoluukkua. Samalla kuulin ankkurihälytyksen soivan ja nousin kannelle muiden kanssa ihmettelemään mitä tapahtuu. Ankkuri oli ihan hyvin kiinni, mutta tuuli oli kääntynyt ja olimme kääntynyt lähemmäksi hiekkarantaa. Juho laittoi koneen käyntiin ja lähdin kelaamaan ankkuriketjua sisään, jotta pääsisimme lähemmäksi ankkuria. Kelauksen aikana tuulikin kääntyi takaisin itään ja olimme jälleen samassa paikassa missä illallakin. Nyt on opittu taas jotain. Vaikka tuuli onkin aina idästä, sadepilvi voi kiepauttaa tuulta paikallisesti miten sattuu. Varmistettiin laskemalla peräankkuri, ettei edellistä tapahdu enään uudelleen, mutta koska nyt emme enään pyöri vapaasti, voi tuulen kääntyessä viereinen vene kääntyä kylkeemme. Kello oli puoli viisi aamulla ja edelleen pimeää, mutta turha tässä enää nukkumaan on mennä, joten jäimme Juhon kanssa ankkurivahtiin odottelemaan auringonnousua. Kyllä se hieno esitys olikin.

Aamulla oli tarjota muutakin hämmentävää. Aivan kuin Vega olisi ollut viereisessä lahdessa ankkurissa. Mitä ruotsalainen Vega täällä tekee, en keksinyt mitään järkevää...

Tämäpä nyt erikoinen aamu on, huomatkaa taustalla murtuva maininki.

Nyt se loma oikeasti alkaa olla loppu. Kuokka ylös, tarkka navigointi pois lahdesta vanhaa jälkeä seuraten ja venettä luovuttamaan. Päivän purjehdusta ei oikein purjehdukseksi voi sanoa. Noin tunnin matka, jota avustimme kaulapurjeen ja moottorin yhdistelmällä. Tuulta ei oikein ollut, mutta maininki sivusta. Kaiku oli seonnut yön aikana ja se peläytti meidät kerran lopettamalla vilkkumisen ja väittäen vettä olevan alle neljä metriä.

Satamassa taas herra Moorings nousi veneeseen ja ajoi sen laituriin. Täälläkin heti köysistä seuraava on sähkö. Ilmeisesti ilmastoinnilla halutaan kuivattaa veneen sisäilmaa ja ehkäistä tunkkaista hajua. Laukkuja oli pakkailtu jo hieman valmiiksi, mutta kamat kuitenkin kasaan ja kaapit tyhjäksi. Loppusiivous oli maksettu, onneksi. Käytännössä varmaan kaikki maksaa loppusiivouksen, se olisikin melko vaikea tehdä itse. En tiedä toisiko Moorings siivousvälineet jos vuokraaja haluaisi tehdä siivouksen itse. Kylmää olutta oli jäänyt joten sitä piti muutamia nauttia pois. Vesipullot olikin melko loppu. Kävimme ihailemassa vielä vuokraamon 4900 katamaraania sisältä ja kyllähän se oli vaikuttava. Venettä huoltava teknikko tosin totesi että ei sitä purjehdittavaksi ole tehty.

Olimme tilanneet klo 12:00 taksin kentälle ja yhdistetyn saarikierroksen. Taksi olikin hieman isompi... Saimme juuri mahdutettua kahdeksan hengen porukan täysikokoiseen linja-autoon. No hinta oli se mikä oli sovittu, joten väliäkös tuolla. Jos ihmettelette että kaikki istuu omilla penkeillään, syy ei ole uuvuttavan purjehdusloman synnyttämä välirikko, vaan ollaan juuri kannettu kassit veneeltä bussiin 30 asteen helteessä :) ja kun tilaa on niin nyt voi kuvata ikkunoista helpommin.

Bussista näimme hieman erilaisen Saint Martenin. Autonromuja joka paikassa ja melko köyhän näköistä paikallisasutusta. Autonromuja on tosin näkynyt muuallakin Karibian saarilla. Ilmeisesti kun autosta hajoaa jotain, se säilötään pihan näkyvimmälle paikalle. Näin varmaankin varaosan tarvitsijat voivat vain lähteä ajelulle ja oikean auton nähdessään mennään hieromaan kauppoja, siis vain siitä varaosasta. Autot ovat usein nostettu harkkojen päälle ja renkaat viety. Liskoeläimiä täällä löytyy myös niin maasta kuin puusta. Onneksi kovin läheistä tuttavuutta ei ole tullut tehtyä.

Kierros kiersi koko saaren, eipä se niin iso ollut. Näimme paikallisten asumusta, rikkaiden aidattuja tiloja ja Hollannin puolen hotelleja ja casinoita. Saarikierroksen jälkeen pysähdyimme tunniksi Kerosine Beachille. Princess Julianan lentokenttä on siitä erikoinen että sen kiitotien päässä on uimaranta Maho Beach.

Meiltä jäi valitettavasti jumbojetit väliin, jotka joutuvat ottamaan laskeutumisen ihan kynnykselle ja ovat jo melko alhaalla rannan kohdilla. Kiireisen aikataulun takia näimme vain tunnin aikana laskeutuvat koneet, mutta niitäkin oli melko monta.

Meidän piti syödäkin jotain ennen lentoa, mutta baari oli aivan täynnä ja lentokentälle piti lähteä. Kenttä on kyllä ihan vieressä, mutta siellä menee taas aikaa. Ehdimme tilata ruokajuomat. Aika kostea lounas, mutta maku on ihan mainio.

Aurinko teki kahdessa viikossa tehtävänsä ja naamat muuttuivat jälleen ruskeiksi kuten kesällä, tosin nyt on helmikuu, joten saatamme erottua hieman joukosta.

Kentällä tarjottiin mahdollisuutta jäädä vielä päiväksi, koska kone oli ylibuukattu. Hotellikin olisi maksettu. Jätimme päivän väliin, vaikka tarjous oli houkutteleva. Nyt oli vihdoin aikaa syödä, kun päivä on oikeastaan juotu vain olutta. Burger King tarjosi edullista, nopeaa ja täyttävää mättöä. Taisi olla tälle porukalle halvin ravintolalasku. Kone oli tällä kertaa Air Francen eurooppalainen Airbus. Ei ollut iso eikä uusi. Tulossa oli yölento.

Karibia - Perjantai - St Barts - St Martin

Taas hieman rennompi päivä. Päivän purjehdus ei ollut pitkä, joten aamulla ei ollut mitään hässäkkää. Tänään ei myöskään tarvinnut maahantuloseremonioita, koska siirryimme vain Ranskasta Ranskaan. St Martinin pohjoispuoli kuuluu Ranskalle. Olimme suuntaamassa viimeiseksi yöksi lähelle Mooringsin tukikohtaa, sillä meidän piti palauttaa vene huomenna klo 12 mennessä. Bartsi oli jo nähty ja koettu, joten mennään rannalle Ile Pinelin taakse. Tuuli oli hieman kevyempi kuin eilen, joten tänään ei ennätyksiä lyöty. Maininki oli kuitenkin suuri. Itsekin yritin ottaa aurinkoa, että saisin selästä pois pelastusliivien rajat. Samoin yritin peittää pandalookin tai pesukarhulookin, joka oli ilmeisesti melko voimakas. Päättelin sen vastaantulevien ilmeista, kaikki alkoivat hymyilemään ja miehistö nauramaan. Yksi selitys poikkeavaan ulkonäkööni olisi ollut pesti kesäteatterissa rosvon roolissa, naamio silmillä. No en ole oikein taitelijaluonne joten loppuloman yritin vähentää aurinkolasien käyttöä.

Lopun ajaminen oli hieman haastavampi. Paikka oli suuri lahti, jonka reunoilla oli saaret. Lahteen piti ajaa keskellä syvempää vettä sillä reunat oli matalat ja niissä maininki sortui kohisten. Kun päästiin lahteen otettiin suunta kohti saaren hiekkarantaa, ohittaen matalikko ja yksi kivi Doylen oppaan ja Navionicsin mukaan. Vettä ei tosiaan ollut paljon ja ankkuripaikka suojaton ja ahdas. Jäimme hieman syrjemmälle, mihin maininki pääsi vielä vaikuttamaan. Ensin käytin tarkastamassa ankkuri, nyt sitä ei edes näkynyt, joten se kai oli pitävä. Heti sen jälkeen pari tyttöä tuli myymään veneelle jäätelöä, hienoa palvelua, mutta taisi se jäätelökin maksaa 9 euroa. Tätä veneeseen kauppaamista odotin enemmän, mutta tämä oli ensimmäinen kerta ja toiseksi viimeisenä päivänä.

Osa lähti rannalle, osa kävelemään ja minä sekä Pasi snorklaamaan. Uimme snorklausalueelle ja näimme myös kartan näyttämän "kiven". Se oli sellainen korallitöppyrä pohjassa, mutta oli se matala. Periaatteessa sen pystyisi näkemään myös veneen keulasta, mutta pystyisikö törmäyksen estämään?

Snorklausalue oli oikein merkitty, joten ei tarvinnut pelätä moottoriveneitä. Näkyi jotain korallin tapaista ja kaloja. En oikein tuntenut oloani mukavaksi, koska yritin samalla kuvata, lasit huurtuivat, aallot ajoivat merkkiköyteen ja oli matalaa joten tyydyin katselemaan vähän kauempaa sen mitä näin. Uitiin vielä rannalle joka oli vaaleaa korallihiekkaa.

Kaunis ranta, paljon ihmisiä ja baari, joka oli menossa kiinni. Kello oli vasta neljä. Täällä kuumuudessa koirat ottavat todella rennosti. Usein myös paikalliset.

Erakkorapu kotilon suojissa taittoi hitaasti taivaltaan hiekan poikki.

Rannalta katselimme veneemme keinuntaa mainingissa ja huomasimme yhden purjeveneen tekevän lähtöä rannasta. Baari meni kiinni, nettikään ei vaihteeksi toiminut ja me palasimme veneelle sekä teimme uuden ankkuroinnin vapautuneelle paikalle rivin jatkoksi. Vieressä oleva vene edusti hieman erilaista suunnittelua. Kajuutta kuin katamaraaneissa, mutta muuten kuin purjevene. Merkki taisi olla Atol

Illalla poikkeuksellisesti miehet tekivät ruokaa. Ruokana oli lihapullia, ranskalaisia ja coleslaw-salaattia ihan raaka-aineista itsetehtyä. Tapauksesta ei taaskaan tullut kuvia, vain videotallenne. Ruoka oli kyllä onneksi syötävää ja sitä oli paljon. Pääsääntöisesti naisisto on vastannut ruokapuolesta, suuri kiitos siitä. Ruoka on ollut hyvää, sitä on ollut riittävästi ja sitä on tehty välillä hieman vaikeissa olosuhteissa ja kiireisessä aikataulussa. Olen nauttinut yhteisistä ruokahetkistä veneessä, ei aina tarvitse mennä ravintolaan.

Karibia - Torstai - St Martin - St Barts

Nyt meillä oli uusi ja tuntematon vene. Aamiaisella tapahtui sellainen Deja Vu tai jotain, tässäkin veneessä on leivänpaahdin rikki! Taitaa olla Mooringsin tavaramerkki. Haimme vanhasta Nadara veneestä nelipaikkaisen paahtimen, joka kuitenkin toimi jos kiilasi vesi- tai viinipulloilla paahtokelkat alas. Moorings ei tarjoa veneen mukaan vesiletkua eikä pistokehaarotinta, koska niitä pitäisi olla kuulemma niin paljon. Ilmeisesti sama pätee leivänpaahtimiin. Eli jos on sata venettä pitäisi olla sata paahdinta, mutta moorings on ilmeisesti ratkaissut asian antamalla veneisiin rikkinäiset paahtimet, ne on kai kirpputorilla halvempia. Valitin veneenvaihdon yhteydessä puuttuvasta vesiletkusta ja pistorasiahaaroittimesta ja vastaus oli se että niitä pitäisi olla joka veneeseen. Niinpä tosiaan pitäisi, aivan kuten leivänpaahtimia.

Sitten irti ja merelle. Purje ylös satamassa. Ja kuinka ollakaan, sähkövinssi mykistyi! Käsin purje ylös tarkoittaa hikeä. Isopurje näytti hyvälle ja liehuja oli takaliesmassa riittävästi eli trimmaus helpompaa. Keulapurje auki ja luovikulmaa hakemaan. Tuuli oli hieman kevyt, mutta kyllä me eteenpäin mentiin, oli vielä aamu. Tehtiin venda eli vastatuulikäännös ja silmät reittijälkeen. Ei ollut hyvä luovikulma. Ihmeteltiin purjeita, keliä ja venettä. Tätä venettä ei ole tehty luovimaan. Syitä löytyi monia. Lyhyt köli vain 1,75m, Lyhyt masto, löysä takastaagi, kevyt keli, maininki jne. Nämä veneet on tehty avotuulille, totta se vain on. Mutta on tässä veneessä hyvääkin. Ohjaus tuntuu erittäin hyvälle. Ei ole klappia ja reagoi hyvin. Paras ominaisuus on seuraavassa kuvassa ;) Vanhassa veneessä ei ollut mitään paikkaa juomille, ei edes pöydässä. Tässä on paikat ruorien edessä ja kuusi keskipöydässä. Nyt ei kaadu juomat.

Noin tunti lähdöstä tuuli virkosi ja Atlantin suunnasta tuli reipas maininki. Annoin hieman periksi luovikulmasta ja hain aallosta hieman apua ja sain vauhtia yli kahdeksan solmua. Ei tämä vene nyt niin menetetty olekaan. Mitään purjehduskuvaa ei tullut talteen, olen yrittänyt harjoitella videokuvausta järjestelmäkameralla ja sen seurauksena ei aina muista näpätä valokuvia.

Matka oli lyhyt ja yritin luovuttaa ajovuoroni nopeasti seuraavalle. Ajaminen vain on niin kivaa. Naispuoleisilla oli jo kova kiire Bartsin ostoskadulle. Täällä on jo käyty, mutta ei rannalla asti. Meillä oli viimeksi kiirus edetä, jotta saamme aikatauluun varaa. Ankkurointi samoille paikoille, jossa noin 11 metriä vettä. Jolla kuntoon ja kylille. Vene on muuten melko linjakkaan näköinen ja edelleen iso.

Satamaan on matkaa ankkurista noin kilometrin verran. Onneksi jolla, joka on kovapohjainen RIB (Rigid Infantable Boat), on niin iso, että kaikki kahdeksan mahtuu siihen kerralla. 

Täällä on myös hieman erilaisia risteilijöitä, tässäkin on kuusi rullapurjetta. Veikkaan, että kyllä meidän Rumba luovilla tuon hakkaa.

 

Satamassa löytyy hieman isompaa moottorivenettä.

Ja koska satama on varattu isoille/arvokkaille veneille, on suurin osa veneistä sataman edustalla ankkurissa.

Ei, me emme tulleet Ruotsiin vaan Ranskaan. Saint Barthelemy on vanha Ruotsin siirtomaa, joka myöhemmin myytiin Ranskalle.

Tämä Bartsi on oikea ostoshelvetti. Täällä on merkkiliikkeet ja merkkiliikkeiden hinnat. Naispuoleisia kiinnosti kaupat ja minua vihdoin toimiva Internet. Nyt emme ole kehitysmaassa vaan kehittyneessä maassa. No shoppailin minäkin uudet purjehdushanskat, kun vanhoissa on jo useampi reikä ja näpit palaa köysissä.

Kuumuus oli rantakadulla lähes tappava. Sain onneksi jäätelöä, tosin vasta toista kertaa tällä lomalla ja viimeisiä päiviä tässä viedään. Veneelle, uimaan ja sisäsuihkuun. Illat toistaa itseään. Ihaillaan auringonlasku, syödään, jutellaan ja nukkumaan. Sellaista on lomapurjehtiminen, ei hassumpaa. Öisin herätään laittamaan kattoluukku kiinni, kun vettä sataa sänkyyn.

Karibia - Keskiviikko - Eustatius - St. Martin

Aamulla suunnitelmat oli edelleen hieman vaiheessa. Eilen oli jo soiteltu toimimattomasta pakista Mooringsin päivystysnumeroon ja sieltä ehdoteltu, että lähtisimme ajamaan venettä kohti St Martenia korjaukseen. Meillä kuitenkin uhkasi valua päivä hukkaan ja siten myös saarivierailu. Loma ei riitä käymään Martenilla ja takaisin. Aamulla menimme saarelle ja suunnittelimme kaupassa poikkeamista, kunnes suunnitelmat kirkastuivat, yritettiin sopia Mooringsin toimiston kanssa jotain, kunhan se aukeaa. Ei ihan ehditty kauppaan, kun tuli tieto, että jos saamme veneen Oyster Bondin satamaan ennen iltapäivä neljää, he korjaavat veneen. No eipä tuo siirtäminen meille himopurjehtijoille mikään ongelma ole, oli pakkia tai ei. Nyt jäi sitten Eustatius väliin, päätimme porukassa näin. Irti poijusta ja kohti pohjoista, ohi suuren öljysataman. Normaalin itätuulen siivittämänä hurjastelimme taas aalloilla maileja keräillen. Nauhottelin GoPro kameralla vauhdikasta menoamme ja ihan samannäköistä kamaa syntyi kuin parhaillaan käynnissä olevasta Volvo Ocean Racesta näkee.

Tämänkin laivan nimi on NO SMOKING. Todella yleinen nimi öljytankkereilla ;)

Aikamääre olla korjattavana ei ollut kummoinen ja satamaan päästyämme alkoi melko show saada vene perä edellä laituriin ilman pakkia. Vuokraamon porukkaa tuli kolme miestä ja veneen molemmille kyljille sidottiin kumiveneet saattoveneiksi. Nekin mielestäni väärin päin. Perämootoreiden pakki on melko heikko ja purjevene painaa yli 10 tonnia. Mielestäni kumiveneet olisi kannattanut laittaa perä eteenpäin ja ajaa niillä sitten eteenpäin purjeveneen perä edellä laituriin. No mitäpä sitä ammattilaisia neuvomaan, kun vene kuitenkin lipui hiljalleen laituriin tälläkin konfiguraatiolla. Ranskaa kuului seuraavat puoli tuntia melko intensiivisesti, mutta lopuksi vene oli juuri siinä missä piti. 

  

Sitten oli vuorossa hyvät ja huonot uutiset. Hyvät uutiset oli, että viereinen Rumba, aivan uusi Moorings 51.5 vene olisi meidän loppuloman. Huonot uutiset olikin sitten, että kaikki tavarat piti siirtää. Kaamea homma ja järjestely! Taas piti ottaa pari olutta. Vene ei ole ollut vielä kellään vuokralla ja se tuoksui uudelle, ei homeelle, kuten edellinen. Uusi vene oli Jeanneau eikä Beneteau kuten edellinen. No taas oli tilaa ja kokoa mitä ihmetellä. Hieman kaksijakoiset fiilikset... Lomasta hävisi yksi päivä ja tutustuminen Eustatiuksen tulivuoreen, mutta pääsi näkemään ja kokemaan aivan uuden 51.5 veneen. No oli miten oli, niin tilanne on mikä on ja turha sitä harmittelemaankaan on ruveta ja lomaansa pilaamaan, mutta kyllä se tietenkin mietitytti. Turha sitä on kieltää.

Nyt alkoi yhdistetty veneen luovutus ja vastaanotto. Paljon asiaa yhdellä kertaa. Mooringsin nainen, joka veneen luovutti eli esitteli, ei ollut koskaan sellaista luovuttanut. Yhdessä sitten etsiskeltiin mistä löytyy mitäkin. Täällä tietenkin esitellään kaikki jalkoina eikä metreinä vaikka olemme Ranskassa! Nyt oli kaiken lisäksi invertteri, millä latailla vaikka kännykkää purjehtiessa. Tosin pistorasioita oli todella niukasti. Kaulakajuutassa kaappitila lisääntyi ja saimme kaikki tavaramme nyt kaappeihin, parempi niin.

Huomenna sitten purjehtimaan! Veneen perä on huomattavasti leveämpi, eli uudempaa suunnittelua kylkipokkauksineen. Avotuulilla pitäisi surffata hyvin. Uudet purjeet, levanki, kaikki uutta. Vaikka veneen valmistaja vaihtui, purjevenevene yhdellä rungolla se tämäkin oli. Vene muistutti melko paljon venettä, joka meillä oli viimeksi Kroatiassa. Laskettava uimataso verotti istumapaikkoja, mutta helpotti uimista.

Sängyt olivat jämäkät ja takahyttien vessoissa oli jo suihkuseinä. Kävinkin pitkästä aikaa peräkannen sijasta ihan oikeassa suihkussa ilman uikkareita ja rantabaarin yleisöä, virkistävää. Keulavessat olivat hieman isommat. Ilta meni ihmetellessä venettä, emme ehtineet lähteä satamasta minnekkään ennen pimeän tuloa. Suomessa on muuten mukava purjehtia kesällä, kun valoa riittää yötä myöten. Yritän muistaa ja nauttia siitä ensi kesänä. Nyt on oikeasti toimiva pakastin ja ehkä hieman suurempi jääkaappi kahdella luukulla. Toinen on siis ovi, eli kaappiin pääsee työtasolta ja myös sivulta. Valkoinen keinonahkasisustus tässäkin.

Illalla kävimme läheisessä ravintolassa syömässä. Emme ole paljon ravintoloissa käyneet. Tarjolla olisi ollut pihviä, mutta minulla oli päivän päätteeksi hieman isompi nälkä. Pihvin kanssa voi joskus pettyä, joten valitsin lihaisan Cannibal pizzan, enkä pettynyt. Pizza oli erittäin hyvä ja nälkä lähti. Nyt olimme taas Mooringsin tukikohdassa, eli satamassa joten ei keikuttanut. Sänky tosin oli kaventunut hieman, mutta vain hieman.

Karibia - Tiistai - Nevis - Eustatius

Yö oli jälleen iljettävä. Tuuli käänsi veneen poikittain pieneen maininkiin joka kuitenkin keinutti venettä reippaasti. Aamu alkoi jälleen maahantulotoimituksilla. Mentiin poijusta ensin kumiveneellä Charlestownin satamaan. Jukka ja Juho meni tulliin ja minä lähdin hakemaan bensaa. Asema löytyi aika pitkältä satamasta paikallisten palomiesten avustuksella. Sain heiltä jopa kyydin asemalle. Asemalta sainkin sitten kävellä satamaan 12 litran tankin kanssa. Bensa oli kallista. Noin viisi litraa bensaa maksoin 10 dollarilla ja sain takaisin viisi itäkaribian dollaria. Sillä sai sopivasti yhden Carib oluen rantaan kun pääsin. Aamuolut maistui mukavasti kanisterin kanssa urheilun jälkeen ja Carib on hyvänmakuinen. Baarikaan ei ollut vielä auennut, mutta tokihan siivooja janoiselle oluen myi. Lisäksi tarjolla oli myös ilmainen wifi ja taisin saada yhden päivityksen lähtemään ennen kuin Juho ja Jukka saivat viranoimaisilla clear outin kuntoon.

Lähdettiin irti poijusta ja otettiin taas myötätuulipurjehdusta luoteeseen, kohti Estatiuksen tulivuorisaarta. Koko matkan ihmettelin tuulen suuntaa joka oli poikkeuksellisesti kaakosta. Tuulen piti ennusteen mukaan tulla idästä. Matkalla kohdattiin hinaaja ja proomu. Välissä oli niin paljon vaijjeria että ensin luultiin yhdistelmän olevan kaksi erillistä alusta. Eustatius on melko karun näköinen, pieni saari.

Pääsimme hyvissä ajoin, ennen pimeää, Eustatiuksen suojaamattomaan lahteen. Lahti ei ole kovinkaan suojainen ja vaikka suojaksi on rakennettu aallonmurtaja, se ei suojaa aluetta jossa on poijut. Poijuja ei ollut kuin 11 kappaletta ja ne olivat kaikki varattuja. Otettiin ensin jäljelle jäänyt keltainen poiju, mutta jouduimme siirtymään ankkuriin kun poiju olikin varattu jollekkin ammattiliikenteelle. Pieni ongelma oli tuo Antiguassa toimivaksi todettu pakki. Se ei kuitenkaan oikeasti toiminut eli ankkuria ei saatu oikein puremaan pohjaan. Ankkuripaikka löydettiin melko takaa lahdesta, jota yritti suojata liian lyhyt aallonmurtaja. Kävimme kuolemaa halveksuen Paulin kanssa tarkastamassa ankkurin pidon ennen auringon laskua. Iltasella kuulemma ulkoriuttojen saalistajat tulevat lähemmäksi rantoja. Jotain haita ja sellaisia... Ei onneksi tavattu. Ankkuri saatiin jotenkin pohjaan tuulen ja kumiveneen sekä myös peräankkurin avustuksella. Peräankkuri laitettiin, jotta saatiin käännettyä veneen keula aaltoon, joka oli nyt melkein etelästä, erikoista. 

Aurinko se laski taas tarjoten mukavat maisemat. Yö ei sitten ollutkaan niin kovin mahtava, vaikka peräankkurilla tilannetta yritettiin auttaa. Keikuttelu herättelee pitkin yötä. Olen käyttänyt pitkin matkaa Skopolamiinia varoiksi ettei tule huono olo. Aallot ovat kuitenkin kookkaita ja keikutus sen mukaista.

Karibia - Maanantai - Antigua - Nevis

Nyt alkoi jo sitten kotimatka, eli Antiguan English Harbouria pidemmälle emme jatka. Heräilimme joskus kuuden jälkeen ja aloimme valmistautua taas hieman pidempään reissuun. Viimeksi matkaa kertyi 60 merimailia ja aikaa meni 10 tuntia. Nyt oli odotettavissa hieman eri lukemat, sillä tuuli oli myötä. Toisaalta lähdimme liikkeelle Antiguan eteläpäästä, joka tuo hieman lisää matkaa. Pääsimme irti noin aamu seitsemältä. Taas ehkä hieman liian myöhään. Pitkiin pätkiin olisi hyvä pyrkiä varaamaan varmuuden vuoksi koko valoisan aika. No mutta me olemme vain ihmisiä, emme koneita. Olimme perä laiturissa ja ankkuri keulasta. Ankkuria nostaessa löytyi sataman pohjasta myös joku vanha mutainen köysi, mikä piti ensin päästä irti. No onneksi se ei ollut kenenkään ankkuriköysi. Hieman eksotiikkaan normi ankkurinostoon. Ulkona satamasta saatiin heti iljettävä sivuaallokko, taas sieltä Atlantin suunnasta. Tiskien tiskaaminen oli vielä hieman kesken, joten mentiin koneella ja avattiin vain keula avuksi. Yhdistelmä ei antanut riittävästi vauhtia vaan aallot vyöryivät ohitse keikutellen venettä. Hetken päästä avattiin isopurje ja jatkettiin normi purjehdusta. Valittiin halssi ja saatiin ihan siedettävää kulkua, koska saatiin mukavasti aalto aivan takaa ja tuuli hieman sivusta, jolloin myös keula veti siedettävästi. Käytimme isopurjeessa myös preventteriä eli köyttä, joka estää vahinkojiipin. Jiippi on siis myötätuulikäännös, jossa isopurje vaihtaa puolta. Vahinkojiippissä puolenvaihto tapahtuu nopeasti ja saattaa hieman rytkäyttää. Leikkasimme jatkuvasti tuuleen, jotta keula pysyi vedossa, joka periaatteessa myös estää vahinkojiipin vaaraa, mutta eihän se lisävarovaisuus koskaan pahasta ole.

Pitkän päivän pelastus oli taas delfiinit, joita näkyi paljon. Valtava ryhmä, eli yli kymmenen delfiiniä tuli oikealta ja jäivät uiskentelemaan veneen vierellä ja keulassa. Oikein kilpailivat ketä saa paikan keulalla. Nämä lötköpötköt eivät osaa mitään temppuja toisin kuin Tampereen sukulaiset. Uivat melko pitkään veneen mukana ja kuvia että videota tuli runsaasti. Nopeita ja ketteriä ovat.

Erästä jiippiä tehdessä melko kovassa aallokossa saatiin isopurjeen suojapussin vetoketju isopurjeen skuutin eli jaluksen plokin väliin. Itse olin keulassa löysäämässä preventteriä ja katselin kun Pauli ja Juho taistelee plokin kanssa puukon ja ruuvimeisselin kanssa. Veneessä on targakaari, jonka päällä jalus on ja se on melko korkealla, kuten puomikin. Tilanne olisi ollut ehdottomasti valokuvan arvoinen, mutta ei ollut kameraa käsissä. Melko vaarallisen näköistä touhua ja keulassakin sai pitää kiinni veneen hyppiessä aalloilla.

Reronda on matkanvarrella oleva pieni saari, jolla on mielenkiintoinen historia. Saarella on parhaimmillaan ollut yli sata ihmistä töissä louhimassa linnunpaskaa. Ei varmaan kovin hohdokasta hommaa... Saaren reunat on jyrkkää kalliota joten sinne rantautuminen on lähes mahdotonta purjeveneellä.

Siinä se päivä taas kului aalloilla keikkuen ja maileja keräillen. Lopussa tehty jiippi olisi voitu ottaa ehkä hieman aikaisemminkin, mutta kun ei ole tuttu vene niin on noi myötätuulikulmat vielä hieman hakusessa. No sitten lasketeltiin hieman suuremmalla kulmalla Neviksen alle ja Pauli teki loman nopeusennätyksen surffaillessaan maininkia alamäkeen reilua kymmentä solmua. Hienoa menoa! Matkaa kertyi ennätykselliset 64 mailia aikaan yhdeksän tuntia keskinopeudella 7 solmua. Enpä ole moista matkaa ennen purjehtien taittanut. Hieno päivä, delffiinit ja kaikki.

Neviksellä otettiin taas tuttu poijupaikka tutun baarin edustalta ja sitten baariin vähän blogaamaan, koska siellä pääsee nettiin. Täällä sai niitä hyvän makuisia Killer Bee drinkkejä. Yö oli hieman keikuttava, kun saari käänsi tuulta etelään ja ranta oli suojaton. 

Karibia - Sunnuntai - Deep Bay - English Harbour

Aamulla heräiltiin rauhassa Deep Bayn lahdesta. Yö oli erittäin rauhallinen, koska tuuli laantui hieman yöksi ja mitään maininkia ei ollut. Ankkurissa vene on yleensä melko rauhallinen tuulessa ja aallokossa, mutta maininki on pahasta. Sellaisen saimme maanantai iltana St. Bartsilla Gustavian edustalla. Maininki on paha, koska se on yleensä eri suunnasta kuin tuuli. Vene asettuu ankkurissa tuulen mukaan, mutta maininki osuukin kylkeen ja saa veneen keinumaan. Ja vene keinuu yllättävän paljon, vaikka maininki olisi vain juuri havaittavissa.

Yön kevyt tuuli oli antanut veden hieman kirkastua ja heittelin homeeseen mennyttä leipää yli laidan kaloille. Vettä oli noin viisi metriä ja pohja näkyi selvästi. Ensin ei näkynyt kaloja lainkaan, mutta yhtäkkiä veneen alta hyökkäri parvi, noin parikymmentä senttisiä kaloja, leivän kimppuun. Nautittiin aamiainen ja nostettiin ankkuri. Lahden pohjukka hiekkarantoineen oli melkein autio, mutta läheinen niemi oli rakennettu melko täyteen hienoja asuntoja. Ainakin luulen niiden olevan varakkaiden yksityisasuntoja, mutta voivathan nuo hotellejakin olla.

Nosteltiin purjeet ja aloitettiin sivutuulessa siirtyminen saaren toiselle puolelle. English Harbour on saaren pääsatama ja sen lähettyvillä on joka sunnuntai eräänlainen festivaali. Tuuli pääsi hönkäsemään muutaman kerran oikein kunnolla saaren ylitse ja kävimme hieman kallellaan. Toisella kerralla ison purjeen halssikulma aukesi. Sitä piti kiinni puomissa erikoinen tarranauhalla varustettu liina. Kulma jäi vielä kiinni puomiliikin kiristimeen, mutta samalla huomattiin että se on erittäin huonossa kunnossa. Aloin ottamaan varoiksi ensimmäistä reiviä, joka siis samalla ottaa voimat pois puomiliikin kiristimestä. En ehtinyt kuin vinssaamaan pienen paineen reiviköyteen, niin taas paukahti jokin. Veneessä on yhden reiviköyden järjestelmä ja joku siitä antoi periksi. Prkl, kaikki hajoo. Purjeet pois ja koneella eteenpäin. Viimeinen tunti tehtiin matkaa vastatuuleen ja melko suureen vasta-aaltoon, joka tuli vastaan täysin esteettä Atlantilta asti. Tulipahan pestyä kansi samalla.

English Harbourissa on myös Sun Sailin tukikohta, ja Jukka ilmoitteli heille ongelmistamme. Satama oli suuri ja vastaantullut Pepe ei oikein selvästi sanonut minne meidän pitäsi kiinnittyä. Hetken päästä Pepe tulikin kyytiin ja ajoi veneen laituriin. Samalla peruuttaessa pakki ei toiminut kunnolla. Satamassa oli toinen toistaan isompia supermegapurjejahteja. Ja syy selvisi myöhemmin yhdeltä kolmen miehen suomalaisvenekunnalta, joihin törmättiin. Olivat liikkeellä Swan 41 veneellä ja lähteneet elokuussa Suomesta. Megaveneet olivat kerääntyneet johonkin Mega Yach Race kilpailuun ja olivat valmiiksi satamassa odottelemassa ensi torstain lähtöä. Harmi kun ei näe noiden hirviöiden purjehtimista.

Korjaajat, yhteensä kolme Pepeä, tulivat veneeseen tekemään korjauksia. Uunia tuli korjaamaan Kanadalainen dieselmoottorikorjaaja. Alaliikinkiristin vaihdettiin ja reivi korjattiin. Uunia tutkittiin ja pakkia testailtiin. Vene oli taas melkein kunnossa. Illalla suuntasimme Shirley Heights kukkulalle festivaaleille. Ruokaa ja livemusiikkia tarjolla, sekä mahtavat maisemat. Kuvasta ei ehkä erotu tarkasti, mutta isoimmissa purjeveneissa mastovalot on punaiset, ei valkoiset.

Musiikki soi riittävän kovaa. Soittivat niin lujaa, että ääni kantoi satamaan asti. Täällä on huviluvat kunnossa. Illalla olikin korvat lukossa. Musiikki oli ihan kuunneltavaa ja laulajat vetivät ihan tosissaan. Lämppärinä toimi Steel Pan porukka, jotka jammailivat varmaan 30 minuuttia samaa biisiä ilman mitään nuotteja tai taukoja.

Mukava ilta kaikin puolin. Saimme myös ilmaiseksi laituripaikan yöksi, korvaukseksi kai veneen viosta mitä tultiin korjauttamaan. Illallakin satamassa riitti katseltavaa. Isojen veneiden valaistus on vaikuttava.

Hetki istuskeltiin kannella iltaa ihaillen, mutta keikkumattomaan veneeseen oli mukava mennä nukkumaan. Täällä päivät ovat melko täynnä toimintaa ja nyt kun on tottunut aikavyöhykkeeseen niin alkaa unikin tulla ihan itsekseen.