Nyt meillä oli uusi ja tuntematon vene. Aamiaisella tapahtui sellainen Deja Vu tai jotain, tässäkin veneessä on leivänpaahdin rikki! Taitaa olla Mooringsin tavaramerkki. Haimme vanhasta Nadara veneestä nelipaikkaisen paahtimen, joka kuitenkin toimi jos kiilasi vesi- tai viinipulloilla paahtokelkat alas. Moorings ei tarjoa veneen mukaan vesiletkua eikä pistokehaarotinta, koska niitä pitäisi olla kuulemma niin paljon. Ilmeisesti sama pätee leivänpaahtimiin. Eli jos on sata venettä pitäisi olla sata paahdinta, mutta moorings on ilmeisesti ratkaissut asian antamalla veneisiin rikkinäiset paahtimet, ne on kai kirpputorilla halvempia. Valitin veneenvaihdon yhteydessä puuttuvasta vesiletkusta ja pistorasiahaaroittimesta ja vastaus oli se että niitä pitäisi olla joka veneeseen. Niinpä tosiaan pitäisi, aivan kuten leivänpaahtimia.
Sitten irti ja merelle. Purje ylös satamassa. Ja kuinka ollakaan, sähkövinssi mykistyi! Käsin purje ylös tarkoittaa hikeä. Isopurje näytti hyvälle ja liehuja oli takaliesmassa riittävästi eli trimmaus helpompaa. Keulapurje auki ja luovikulmaa hakemaan. Tuuli oli hieman kevyt, mutta kyllä me eteenpäin mentiin, oli vielä aamu. Tehtiin venda eli vastatuulikäännös ja silmät reittijälkeen. Ei ollut hyvä luovikulma. Ihmeteltiin purjeita, keliä ja venettä. Tätä venettä ei ole tehty luovimaan. Syitä löytyi monia. Lyhyt köli vain 1,75m, Lyhyt masto, löysä takastaagi, kevyt keli, maininki jne. Nämä veneet on tehty avotuulille, totta se vain on. Mutta on tässä veneessä hyvääkin. Ohjaus tuntuu erittäin hyvälle. Ei ole klappia ja reagoi hyvin. Paras ominaisuus on seuraavassa kuvassa ;) Vanhassa veneessä ei ollut mitään paikkaa juomille, ei edes pöydässä. Tässä on paikat ruorien edessä ja kuusi keskipöydässä. Nyt ei kaadu juomat.
Noin tunti lähdöstä tuuli virkosi ja Atlantin suunnasta tuli reipas maininki. Annoin hieman periksi luovikulmasta ja hain aallosta hieman apua ja sain vauhtia yli kahdeksan solmua. Ei tämä vene nyt niin menetetty olekaan. Mitään purjehduskuvaa ei tullut talteen, olen yrittänyt harjoitella videokuvausta järjestelmäkameralla ja sen seurauksena ei aina muista näpätä valokuvia.
Matka oli lyhyt ja yritin luovuttaa ajovuoroni nopeasti seuraavalle. Ajaminen vain on niin kivaa. Naispuoleisilla oli jo kova kiire Bartsin ostoskadulle. Täällä on jo käyty, mutta ei rannalla asti. Meillä oli viimeksi kiirus edetä, jotta saamme aikatauluun varaa. Ankkurointi samoille paikoille, jossa noin 11 metriä vettä. Jolla kuntoon ja kylille. Vene on muuten melko linjakkaan näköinen ja edelleen iso.
Satamaan on matkaa ankkurista noin kilometrin verran. Onneksi jolla, joka on kovapohjainen RIB (Rigid Infantable Boat), on niin iso, että kaikki kahdeksan mahtuu siihen kerralla.
Täällä on myös hieman erilaisia risteilijöitä, tässäkin on kuusi rullapurjetta. Veikkaan, että kyllä meidän Rumba luovilla tuon hakkaa.
Satamassa löytyy hieman isompaa moottorivenettä.
Ja koska satama on varattu isoille/arvokkaille veneille, on suurin osa veneistä sataman edustalla ankkurissa.
Ei, me emme tulleet Ruotsiin vaan Ranskaan. Saint Barthelemy on vanha Ruotsin siirtomaa, joka myöhemmin myytiin Ranskalle.
Tämä Bartsi on oikea ostoshelvetti. Täällä on merkkiliikkeet ja merkkiliikkeiden hinnat. Naispuoleisia kiinnosti kaupat ja minua vihdoin toimiva Internet. Nyt emme ole kehitysmaassa vaan kehittyneessä maassa. No shoppailin minäkin uudet purjehdushanskat, kun vanhoissa on jo useampi reikä ja näpit palaa köysissä.
Kuumuus oli rantakadulla lähes tappava. Sain onneksi jäätelöä, tosin vasta toista kertaa tällä lomalla ja viimeisiä päiviä tässä viedään. Veneelle, uimaan ja sisäsuihkuun. Illat toistaa itseään. Ihaillaan auringonlasku, syödään, jutellaan ja nukkumaan. Sellaista on lomapurjehtiminen, ei hassumpaa. Öisin herätään laittamaan kattoluukku kiinni, kun vettä sataa sänkyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti