Aamu alkoi hieman aikaisemmin kuin piti. Heräsin taas sateeseen joskus neljän aikoihin ja aloin sulkemaan kattoluukkua. Samalla kuulin ankkurihälytyksen soivan ja nousin kannelle muiden kanssa ihmettelemään mitä tapahtuu. Ankkuri oli ihan hyvin kiinni, mutta tuuli oli kääntynyt ja olimme kääntynyt lähemmäksi hiekkarantaa. Juho laittoi koneen käyntiin ja lähdin kelaamaan ankkuriketjua sisään, jotta pääsisimme lähemmäksi ankkuria. Kelauksen aikana tuulikin kääntyi takaisin itään ja olimme jälleen samassa paikassa missä illallakin. Nyt on opittu taas jotain. Vaikka tuuli onkin aina idästä, sadepilvi voi kiepauttaa tuulta paikallisesti miten sattuu. Varmistettiin laskemalla peräankkuri, ettei edellistä tapahdu enään uudelleen, mutta koska nyt emme enään pyöri vapaasti, voi tuulen kääntyessä viereinen vene kääntyä kylkeemme. Kello oli puoli viisi aamulla ja edelleen pimeää, mutta turha tässä enää nukkumaan on mennä, joten jäimme Juhon kanssa ankkurivahtiin odottelemaan auringonnousua. Kyllä se hieno esitys olikin.
Aamulla oli tarjota muutakin hämmentävää. Aivan kuin Vega olisi ollut viereisessä lahdessa ankkurissa. Mitä ruotsalainen Vega täällä tekee, en keksinyt mitään järkevää...
Tämäpä nyt erikoinen aamu on, huomatkaa taustalla murtuva maininki.
Nyt se loma oikeasti alkaa olla loppu. Kuokka ylös, tarkka navigointi pois lahdesta vanhaa jälkeä seuraten ja venettä luovuttamaan. Päivän purjehdusta ei oikein purjehdukseksi voi sanoa. Noin tunnin matka, jota avustimme kaulapurjeen ja moottorin yhdistelmällä. Tuulta ei oikein ollut, mutta maininki sivusta. Kaiku oli seonnut yön aikana ja se peläytti meidät kerran lopettamalla vilkkumisen ja väittäen vettä olevan alle neljä metriä.
Satamassa taas herra Moorings nousi veneeseen ja ajoi sen laituriin. Täälläkin heti köysistä seuraava on sähkö. Ilmeisesti ilmastoinnilla halutaan kuivattaa veneen sisäilmaa ja ehkäistä tunkkaista hajua. Laukkuja oli pakkailtu jo hieman valmiiksi, mutta kamat kuitenkin kasaan ja kaapit tyhjäksi. Loppusiivous oli maksettu, onneksi. Käytännössä varmaan kaikki maksaa loppusiivouksen, se olisikin melko vaikea tehdä itse. En tiedä toisiko Moorings siivousvälineet jos vuokraaja haluaisi tehdä siivouksen itse. Kylmää olutta oli jäänyt joten sitä piti muutamia nauttia pois. Vesipullot olikin melko loppu. Kävimme ihailemassa vielä vuokraamon 4900 katamaraania sisältä ja kyllähän se oli vaikuttava. Venettä huoltava teknikko tosin totesi että ei sitä purjehdittavaksi ole tehty.
Olimme tilanneet klo 12:00 taksin kentälle ja yhdistetyn saarikierroksen. Taksi olikin hieman isompi... Saimme juuri mahdutettua kahdeksan hengen porukan täysikokoiseen linja-autoon. No hinta oli se mikä oli sovittu, joten väliäkös tuolla. Jos ihmettelette että kaikki istuu omilla penkeillään, syy ei ole uuvuttavan purjehdusloman synnyttämä välirikko, vaan ollaan juuri kannettu kassit veneeltä bussiin 30 asteen helteessä :) ja kun tilaa on niin nyt voi kuvata ikkunoista helpommin.
Bussista näimme hieman erilaisen Saint Martenin. Autonromuja joka paikassa ja melko köyhän näköistä paikallisasutusta. Autonromuja on tosin näkynyt muuallakin Karibian saarilla. Ilmeisesti kun autosta hajoaa jotain, se säilötään pihan näkyvimmälle paikalle. Näin varmaankin varaosan tarvitsijat voivat vain lähteä ajelulle ja oikean auton nähdessään mennään hieromaan kauppoja, siis vain siitä varaosasta. Autot ovat usein nostettu harkkojen päälle ja renkaat viety. Liskoeläimiä täällä löytyy myös niin maasta kuin puusta. Onneksi kovin läheistä tuttavuutta ei ole tullut tehtyä.
Kierros kiersi koko saaren, eipä se niin iso ollut. Näimme paikallisten asumusta, rikkaiden aidattuja tiloja ja Hollannin puolen hotelleja ja casinoita. Saarikierroksen jälkeen pysähdyimme tunniksi Kerosine Beachille. Princess Julianan lentokenttä on siitä erikoinen että sen kiitotien päässä on uimaranta Maho Beach.
Meiltä jäi valitettavasti jumbojetit väliin, jotka joutuvat ottamaan laskeutumisen ihan kynnykselle ja ovat jo melko alhaalla rannan kohdilla. Kiireisen aikataulun takia näimme vain tunnin aikana laskeutuvat koneet, mutta niitäkin oli melko monta.
Meidän piti syödäkin jotain ennen lentoa, mutta baari oli aivan täynnä ja lentokentälle piti lähteä. Kenttä on kyllä ihan vieressä, mutta siellä menee taas aikaa. Ehdimme tilata ruokajuomat. Aika kostea lounas, mutta maku on ihan mainio.
Aurinko teki kahdessa viikossa tehtävänsä ja naamat muuttuivat jälleen ruskeiksi kuten kesällä, tosin nyt on helmikuu, joten saatamme erottua hieman joukosta.
Kentällä tarjottiin mahdollisuutta jäädä vielä päiväksi, koska kone oli ylibuukattu. Hotellikin olisi maksettu. Jätimme päivän väliin, vaikka tarjous oli houkutteleva. Nyt oli vihdoin aikaa syödä, kun päivä on oikeastaan juotu vain olutta. Burger King tarjosi edullista, nopeaa ja täyttävää mättöä. Taisi olla tälle porukalle halvin ravintolalasku. Kone oli tällä kertaa Air Francen eurooppalainen Airbus. Ei ollut iso eikä uusi. Tulossa oli yölento.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti