Karibia - Maanantai - Antigua - Nevis

Nyt alkoi jo sitten kotimatka, eli Antiguan English Harbouria pidemmälle emme jatka. Heräilimme joskus kuuden jälkeen ja aloimme valmistautua taas hieman pidempään reissuun. Viimeksi matkaa kertyi 60 merimailia ja aikaa meni 10 tuntia. Nyt oli odotettavissa hieman eri lukemat, sillä tuuli oli myötä. Toisaalta lähdimme liikkeelle Antiguan eteläpäästä, joka tuo hieman lisää matkaa. Pääsimme irti noin aamu seitsemältä. Taas ehkä hieman liian myöhään. Pitkiin pätkiin olisi hyvä pyrkiä varaamaan varmuuden vuoksi koko valoisan aika. No mutta me olemme vain ihmisiä, emme koneita. Olimme perä laiturissa ja ankkuri keulasta. Ankkuria nostaessa löytyi sataman pohjasta myös joku vanha mutainen köysi, mikä piti ensin päästä irti. No onneksi se ei ollut kenenkään ankkuriköysi. Hieman eksotiikkaan normi ankkurinostoon. Ulkona satamasta saatiin heti iljettävä sivuaallokko, taas sieltä Atlantin suunnasta. Tiskien tiskaaminen oli vielä hieman kesken, joten mentiin koneella ja avattiin vain keula avuksi. Yhdistelmä ei antanut riittävästi vauhtia vaan aallot vyöryivät ohitse keikutellen venettä. Hetken päästä avattiin isopurje ja jatkettiin normi purjehdusta. Valittiin halssi ja saatiin ihan siedettävää kulkua, koska saatiin mukavasti aalto aivan takaa ja tuuli hieman sivusta, jolloin myös keula veti siedettävästi. Käytimme isopurjeessa myös preventteriä eli köyttä, joka estää vahinkojiipin. Jiippi on siis myötätuulikäännös, jossa isopurje vaihtaa puolta. Vahinkojiippissä puolenvaihto tapahtuu nopeasti ja saattaa hieman rytkäyttää. Leikkasimme jatkuvasti tuuleen, jotta keula pysyi vedossa, joka periaatteessa myös estää vahinkojiipin vaaraa, mutta eihän se lisävarovaisuus koskaan pahasta ole.

Pitkän päivän pelastus oli taas delfiinit, joita näkyi paljon. Valtava ryhmä, eli yli kymmenen delfiiniä tuli oikealta ja jäivät uiskentelemaan veneen vierellä ja keulassa. Oikein kilpailivat ketä saa paikan keulalla. Nämä lötköpötköt eivät osaa mitään temppuja toisin kuin Tampereen sukulaiset. Uivat melko pitkään veneen mukana ja kuvia että videota tuli runsaasti. Nopeita ja ketteriä ovat.

Erästä jiippiä tehdessä melko kovassa aallokossa saatiin isopurjeen suojapussin vetoketju isopurjeen skuutin eli jaluksen plokin väliin. Itse olin keulassa löysäämässä preventteriä ja katselin kun Pauli ja Juho taistelee plokin kanssa puukon ja ruuvimeisselin kanssa. Veneessä on targakaari, jonka päällä jalus on ja se on melko korkealla, kuten puomikin. Tilanne olisi ollut ehdottomasti valokuvan arvoinen, mutta ei ollut kameraa käsissä. Melko vaarallisen näköistä touhua ja keulassakin sai pitää kiinni veneen hyppiessä aalloilla.

Reronda on matkanvarrella oleva pieni saari, jolla on mielenkiintoinen historia. Saarella on parhaimmillaan ollut yli sata ihmistä töissä louhimassa linnunpaskaa. Ei varmaan kovin hohdokasta hommaa... Saaren reunat on jyrkkää kalliota joten sinne rantautuminen on lähes mahdotonta purjeveneellä.

Siinä se päivä taas kului aalloilla keikkuen ja maileja keräillen. Lopussa tehty jiippi olisi voitu ottaa ehkä hieman aikaisemminkin, mutta kun ei ole tuttu vene niin on noi myötätuulikulmat vielä hieman hakusessa. No sitten lasketeltiin hieman suuremmalla kulmalla Neviksen alle ja Pauli teki loman nopeusennätyksen surffaillessaan maininkia alamäkeen reilua kymmentä solmua. Hienoa menoa! Matkaa kertyi ennätykselliset 64 mailia aikaan yhdeksän tuntia keskinopeudella 7 solmua. Enpä ole moista matkaa ennen purjehtien taittanut. Hieno päivä, delffiinit ja kaikki.

Neviksellä otettiin taas tuttu poijupaikka tutun baarin edustalta ja sitten baariin vähän blogaamaan, koska siellä pääsee nettiin. Täällä sai niitä hyvän makuisia Killer Bee drinkkejä. Yö oli hieman keikuttava, kun saari käänsi tuulta etelään ja ranta oli suojaton.