Yön kevyt tuuli oli antanut veden hieman kirkastua ja heittelin homeeseen mennyttä leipää yli laidan kaloille. Vettä oli noin viisi metriä ja pohja näkyi selvästi. Ensin ei näkynyt kaloja lainkaan, mutta yhtäkkiä veneen alta hyökkäri parvi, noin parikymmentä senttisiä kaloja, leivän kimppuun. Nautittiin aamiainen ja nostettiin ankkuri. Lahden pohjukka hiekkarantoineen oli melkein autio, mutta läheinen niemi oli rakennettu melko täyteen hienoja asuntoja. Ainakin luulen niiden olevan varakkaiden yksityisasuntoja, mutta voivathan nuo hotellejakin olla.
Nosteltiin purjeet ja aloitettiin sivutuulessa siirtyminen saaren toiselle puolelle. English Harbour on saaren pääsatama ja sen lähettyvillä on joka sunnuntai eräänlainen festivaali. Tuuli pääsi hönkäsemään muutaman kerran oikein kunnolla saaren ylitse ja kävimme hieman kallellaan. Toisella kerralla ison purjeen halssikulma aukesi. Sitä piti kiinni puomissa erikoinen tarranauhalla varustettu liina. Kulma jäi vielä kiinni puomiliikin kiristimeen, mutta samalla huomattiin että se on erittäin huonossa kunnossa. Aloin ottamaan varoiksi ensimmäistä reiviä, joka siis samalla ottaa voimat pois puomiliikin kiristimestä. En ehtinyt kuin vinssaamaan pienen paineen reiviköyteen, niin taas paukahti jokin. Veneessä on yhden reiviköyden järjestelmä ja joku siitä antoi periksi. Prkl, kaikki hajoo. Purjeet pois ja koneella eteenpäin. Viimeinen tunti tehtiin matkaa vastatuuleen ja melko suureen vasta-aaltoon, joka tuli vastaan täysin esteettä Atlantilta asti. Tulipahan pestyä kansi samalla.
English Harbourissa on myös Sun Sailin tukikohta, ja Jukka ilmoitteli heille ongelmistamme. Satama oli suuri ja vastaantullut Pepe ei oikein selvästi sanonut minne meidän pitäsi kiinnittyä. Hetken päästä Pepe tulikin kyytiin ja ajoi veneen laituriin. Samalla peruuttaessa pakki ei toiminut kunnolla. Satamassa oli toinen toistaan isompia supermegapurjejahteja. Ja syy selvisi myöhemmin yhdeltä kolmen miehen suomalaisvenekunnalta, joihin törmättiin. Olivat liikkeellä Swan 41 veneellä ja lähteneet elokuussa Suomesta. Megaveneet olivat kerääntyneet johonkin Mega Yach Race kilpailuun ja olivat valmiiksi satamassa odottelemassa ensi torstain lähtöä. Harmi kun ei näe noiden hirviöiden purjehtimista.
Korjaajat, yhteensä kolme Pepeä, tulivat veneeseen tekemään korjauksia. Uunia tuli korjaamaan Kanadalainen dieselmoottorikorjaaja. Alaliikinkiristin vaihdettiin ja reivi korjattiin. Uunia tutkittiin ja pakkia testailtiin. Vene oli taas melkein kunnossa. Illalla suuntasimme Shirley Heights kukkulalle festivaaleille. Ruokaa ja livemusiikkia tarjolla, sekä mahtavat maisemat. Kuvasta ei ehkä erotu tarkasti, mutta isoimmissa purjeveneissa mastovalot on punaiset, ei valkoiset.
Musiikki soi riittävän kovaa. Soittivat niin lujaa, että ääni kantoi satamaan asti. Täällä on huviluvat kunnossa. Illalla olikin korvat lukossa. Musiikki oli ihan kuunneltavaa ja laulajat vetivät ihan tosissaan. Lämppärinä toimi Steel Pan porukka, jotka jammailivat varmaan 30 minuuttia samaa biisiä ilman mitään nuotteja tai taukoja.
Mukava ilta kaikin puolin. Saimme myös ilmaiseksi laituripaikan yöksi, korvaukseksi kai veneen viosta mitä tultiin korjauttamaan. Illallakin satamassa riitti katseltavaa. Isojen veneiden valaistus on vaikuttava.
Hetki istuskeltiin kannella iltaa ihaillen, mutta keikkumattomaan veneeseen oli mukava mennä nukkumaan. Täällä päivät ovat melko täynnä toimintaa ja nyt kun on tottunut aikavyöhykkeeseen niin alkaa unikin tulla ihan itsekseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti