Tänään oli aamulla vielä hieman epäselvää jatkammeko matkaa kohti etelää vai jäämmekö paikallle yhdeksi päiväksi. Aamiaista pahimpaan nälkään ja tekemään maahantulotarkastusta maahanmuuttoviranomaisille, koska se jäi eilen tekemättä. Käveltiin Jukan kanssa tullin konttorille ja sitten muistettiin että immigration office olikin jossain muualla. Saatiin satamapepeltä uusi suunta etsiä byrokraatteja. Löydettiin virasto, joka oli karibianristeilijöille tehdyssä satamaterminaalissa. Ensin toiseen konttoriin täyttämään yksi paperi ja sen kanssa sitten toiseen. No siellä ei sitten homma edennytkään ja naisvirkailija pyysi saapumaan vartin päästä uudestaan. Ja sitten oluelle. Ensimmäinen kasino oli kiinni, mutta aukesi kuulemma yhdeksältä. Hetki odoteltiin että kello tulisi yhdeksän aamulla, mutta eipä se sitten auennutkaan. Käveltiin seuraavalle baarille Rum Barrel. Corona maksoi 5USD ja paikallinen Carib 3USD. Reilu vartin päästä takaisin byrokraatin konttorille, mutta nyt ei päästy edes sisälle terminaaliin. Tyly vartijanainen ilmoitti portilla, ettei virkailija ole paikalla. Odoteltiin taas joku vartti ja uusintayritys. Ei ollu virkailija kuulemma paikalla ja lähdettiin veneelle. Naisella portilla oli ilmeisesti joku telepaattinen yhteys konttorin puolelle, ei voi tietää. Tällästä täällä on. Otettiin uusintayritys vielä ja päästiin virkailijan luo. Kysymyksiä, lisää kysymyksiä, venepapereita, kaikki passit skannailtiin ja leimat passeihin. Ja tämä ei ihme kyllä maksanut mitään. Tulli sen sijaan kyni eilen 28 USD. Täällä pääasiallisesti turistit saapuvat saarille päiväksi kerrallaan huikean kokoisilla risteilijöillä. Ne saapuvat aamulla ja lähtevät iltasella. Päivä on aikaa yrittää myydä jenkkituristeille vaatteita, koruja ja kiertoajeluita.
Port Zanten laivaterminaalin eteen oli tehty kuin toinen kaupunki vain ja ainoastaan turistien nyhtämiseen. Sivummalta löytyi se oikea Basseterre, joka ei ollut lähellekkään niin hoidettu ja hieno kuin tuo turistikatiska.
Porukalla päätettiin että lähdetään etenemään Nevikselle päin vaikka kello olikin jo 12. Matka sinne ei ollut kovin pitkä, vain 10 merimailia. Saman verran kuin Tampereelta Taulaniemeen. Hyvällä vaudilla, kevyellä sivutuulella nautiskeltiin purjehtimisestä, auringosta ja melko pehmeästä jäätelöstä. Veneen erillinen pakastin ei taida olla ihan -20 astetta.
Matka meni nopeasti ja palmuin koristellun hiekkarannan edustalle kiinnityttiin poijuun. Täällä on kielletty ankkurin käyttö, jotta meriruoho kasvaisi takaisin. Samalla kun kielletään niin myös varoitellaan, että poijut eivät välttämättä kestä. Itse poijusta roikkuu toinen, pienempi pola, johon kiinnitetään veneen kiinnitysköydet, yksi molemmille puolille, jotta veneen keula osoittaisi tarkasti tuuleen ja näin rasittaisi poijua mahdollisimman vähän. Poijun kunto käytiin tarkastamassa sukeltamalla.
Kun Jukka oli käynyt morjestamassa satamapepeä ja vielä lisätarkastuttamassa maahantulopaperit vaikka ei vaihdettu maata niin lähdettiin porukalla viereiselle rannalle ottamaan yhdet. Ravintola, jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua, oli kyllä hieman epäilyttävä. Katon virkaa toimitti pressu ja baaritiski oli tehty vanhoista kuormalavoista. Eikä alkoholiluvat ollu esillä... Baarimikon kaverit istuskelivat viereisessä pöydässä ja polttelivat jotain muuta kuin Marlboroa. Vaihdettiin oluen jälkeen vielä istuskelemaan viereiseen, astetta tasokkaampaan Sunshine's Baariin ottamaan vielä yhdet. Tällä kertaa Killer Bee drinkit. Rommia ja persikkaa.
Tarjolla oli ilmainen WiFi, joten ilta kului blogia kirjoitellen. Ravintola oli viihtyisä, sohvat muistuttivat divaaneja ja taustalla soi reggae, mikäs muukaan. Otettiin vielä hieman suolaista välipalaa pahinpaan nälkään. Emmehän olleet vielä syöneet päivällä mitään. Aurinko kun laski, niin piti lähteä kiireellä veneelle hyttysten takia. Ei huomattu ottaa mukaan hyttyskarkotteita. Meidänhän piti mennä vain yhdelle, mutta siinä se ilta sitten vierähti
Paratiisiltahan tämä paikka kuvassa näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti