Karibia - Sunnuntai - Deep Bay - English Harbour

Aamulla heräiltiin rauhassa Deep Bayn lahdesta. Yö oli erittäin rauhallinen, koska tuuli laantui hieman yöksi ja mitään maininkia ei ollut. Ankkurissa vene on yleensä melko rauhallinen tuulessa ja aallokossa, mutta maininki on pahasta. Sellaisen saimme maanantai iltana St. Bartsilla Gustavian edustalla. Maininki on paha, koska se on yleensä eri suunnasta kuin tuuli. Vene asettuu ankkurissa tuulen mukaan, mutta maininki osuukin kylkeen ja saa veneen keinumaan. Ja vene keinuu yllättävän paljon, vaikka maininki olisi vain juuri havaittavissa.

Yön kevyt tuuli oli antanut veden hieman kirkastua ja heittelin homeeseen mennyttä leipää yli laidan kaloille. Vettä oli noin viisi metriä ja pohja näkyi selvästi. Ensin ei näkynyt kaloja lainkaan, mutta yhtäkkiä veneen alta hyökkäri parvi, noin parikymmentä senttisiä kaloja, leivän kimppuun. Nautittiin aamiainen ja nostettiin ankkuri. Lahden pohjukka hiekkarantoineen oli melkein autio, mutta läheinen niemi oli rakennettu melko täyteen hienoja asuntoja. Ainakin luulen niiden olevan varakkaiden yksityisasuntoja, mutta voivathan nuo hotellejakin olla.

Nosteltiin purjeet ja aloitettiin sivutuulessa siirtyminen saaren toiselle puolelle. English Harbour on saaren pääsatama ja sen lähettyvillä on joka sunnuntai eräänlainen festivaali. Tuuli pääsi hönkäsemään muutaman kerran oikein kunnolla saaren ylitse ja kävimme hieman kallellaan. Toisella kerralla ison purjeen halssikulma aukesi. Sitä piti kiinni puomissa erikoinen tarranauhalla varustettu liina. Kulma jäi vielä kiinni puomiliikin kiristimeen, mutta samalla huomattiin että se on erittäin huonossa kunnossa. Aloin ottamaan varoiksi ensimmäistä reiviä, joka siis samalla ottaa voimat pois puomiliikin kiristimestä. En ehtinyt kuin vinssaamaan pienen paineen reiviköyteen, niin taas paukahti jokin. Veneessä on yhden reiviköyden järjestelmä ja joku siitä antoi periksi. Prkl, kaikki hajoo. Purjeet pois ja koneella eteenpäin. Viimeinen tunti tehtiin matkaa vastatuuleen ja melko suureen vasta-aaltoon, joka tuli vastaan täysin esteettä Atlantilta asti. Tulipahan pestyä kansi samalla.

English Harbourissa on myös Sun Sailin tukikohta, ja Jukka ilmoitteli heille ongelmistamme. Satama oli suuri ja vastaantullut Pepe ei oikein selvästi sanonut minne meidän pitäsi kiinnittyä. Hetken päästä Pepe tulikin kyytiin ja ajoi veneen laituriin. Samalla peruuttaessa pakki ei toiminut kunnolla. Satamassa oli toinen toistaan isompia supermegapurjejahteja. Ja syy selvisi myöhemmin yhdeltä kolmen miehen suomalaisvenekunnalta, joihin törmättiin. Olivat liikkeellä Swan 41 veneellä ja lähteneet elokuussa Suomesta. Megaveneet olivat kerääntyneet johonkin Mega Yach Race kilpailuun ja olivat valmiiksi satamassa odottelemassa ensi torstain lähtöä. Harmi kun ei näe noiden hirviöiden purjehtimista.

Korjaajat, yhteensä kolme Pepeä, tulivat veneeseen tekemään korjauksia. Uunia tuli korjaamaan Kanadalainen dieselmoottorikorjaaja. Alaliikinkiristin vaihdettiin ja reivi korjattiin. Uunia tutkittiin ja pakkia testailtiin. Vene oli taas melkein kunnossa. Illalla suuntasimme Shirley Heights kukkulalle festivaaleille. Ruokaa ja livemusiikkia tarjolla, sekä mahtavat maisemat. Kuvasta ei ehkä erotu tarkasti, mutta isoimmissa purjeveneissa mastovalot on punaiset, ei valkoiset.

Musiikki soi riittävän kovaa. Soittivat niin lujaa, että ääni kantoi satamaan asti. Täällä on huviluvat kunnossa. Illalla olikin korvat lukossa. Musiikki oli ihan kuunneltavaa ja laulajat vetivät ihan tosissaan. Lämppärinä toimi Steel Pan porukka, jotka jammailivat varmaan 30 minuuttia samaa biisiä ilman mitään nuotteja tai taukoja.

Mukava ilta kaikin puolin. Saimme myös ilmaiseksi laituripaikan yöksi, korvaukseksi kai veneen viosta mitä tultiin korjauttamaan. Illallakin satamassa riitti katseltavaa. Isojen veneiden valaistus on vaikuttava.

Hetki istuskeltiin kannella iltaa ihaillen, mutta keikkumattomaan veneeseen oli mukava mennä nukkumaan. Täällä päivät ovat melko täynnä toimintaa ja nyt kun on tottunut aikavyöhykkeeseen niin alkaa unikin tulla ihan itsekseen.

Karibia - Lauantai - Antigua

Nyt oli loman ensimmäinen yö ettei satanut vettä. Taisin myös nukkua pisimpään sitten tänne saapumisen. Kahdeksan aikoihin Jukka ja Juho lähtivät hoitamaan maahantuloa. Kenelläkään ei ollut oikeutta nousta maihin ennenkuin virallisuudet on hoidettu. No siinä menikin pari tuntia, järjetöntä. Muu porukka jäi nauttimaan aamupalaa, Suomesta tuotua ruisleipää, jogurttia myslillä jne. 

Sen jälkeen lähdettiin kauppaan ostamaan ruokaa. Leivät olivat jo eilen homeessa. Kaupasta saatiin jolla täyteen ruokaa ja ajeltiin takaisin veneelle.

Lähdettiin vielä täyttämään jollan polttoainetankki sekä katsomaan, onko laituri vapaana vesitankkausta varten. No siellähän oli paikallisella pepellä ruokatunti menossa, joten emme saaneet vettä, emmekä polttoainetta. Emme jääneet odottamaan että saisimme palvelua, jätimme vain roskat roskikseen ja poistuimme.

Jatkettiin matkaa kohti lahtea nimeltä Deep Bay, pois Jolly Harborin vilskeestä. Lahteen oli matkaa vain 5 merimailia. Menimme matkan moottorilla, ei urheiltu purjeiden kanssa. Purjeiden nosto tämän kokoisessa veneessä on oma urakkansa, vaikka veneessä on sähkövinssit. Matkalla näimme mielenkiintoisen kalliomuodostelman. Katselija saa päättää mitä möykky esittää.

Täällä rantojen hiekka on usein tummaa, koska saaret ovat tuliperäisiä. Deep Bay on kuitenkin vaaleaa korallihiekkaa.

Pian ankkuroinnin jälkeen näimme veneen vieressä ison kilpikonnan. Myöhemmin näin rannalla pienemmän konnan, mutta oli niin vilkas että en saanut sitä kuvattua.

Ankkuroinnin jälkeen kävin sukeltamassa ja tarkastin ankkurin purennan. Ankkuri on keskellä valkoista hiekkaa, mutta se oli raahautunut jo viisi metriä, eikä se ollut kovin syvällä. Juotiin kakkukahvit muutamien syntymäpäivien kunniaksi ja otettiin uusinta-ankkurointi lähemmäs rantaa. Ajoimme lähemmäksi rantaa kunnes kaiku väitti, että kahden metrin kölin alla olisi vain metri vettä. Tällä kertaa ankkuri osui meriruohon peittämään pohjaan, joka joskus voi haitata ankkuroitumista, mutta nyt ankkuri puri paremmin ja kaivautui syvemmälle.

Deep Bayn rannalla on palmuja sekä lahdessa on myös sukelluskohde, noin sata vuotta sitten uponnut laiva. Osa porukasta meni kävelemään rannalle, toiset lähti sukeltamaan.

Rantaporukan mukaan rannalla ei ollut oikeastaan mitään. Hotelli oli arkkitehtuuriltaan jotakin Hervannan kerrostalojen tyyliä, betonikuutio. Sukellusporukka ihasteli hylkyä, johon sadassa vuodessa oli kasvanut korallia. Muutamia pieniä kaloja haki hylystä suojaa. Hylky oli melko iso, lähellä pintaa ja vaikuttava ilmestys. Otin GoPro kameralla videota veden alta, mutta näkyvyys ei ollut parhaimmillaan. Tuuli oli sekoittanut lahden vettä. Kuvassa on laivan kylkeä ja kansirakennetta. Laiva alunperin haaksirikkoutui tulipalon takia ja siksi puinen kansi puuttuukin.

Lisäksi poikkesimme rannalla nautiskelemassa. Ranta oli melko syrjäinen, joten hiekka oli puhdasta. 

Aurinko laskee pian iltakuuden jälkeen. Tapahtuma on nopea, vain pari minuuttia, koska aurinko tippuu lähes suoraan alas. 

Täällä Karibialla ei oikein suosita siidereitä eikä lonkeroita, mutta kofeiinittomia tuotteita kyllä. Tähän mennessä on vahingossa ostetttu kofeiinitonta kahvia sekä cokista. Mutta tänään naisille koitti onnen päivät, kaupasta löytyi Strongbow siideriä.

  

Karibia - Perjantai - Nevis - Antigua

Tänään oli rankka päivä niin fyysisesti kuin henkisesti. Edelleen kiusana on myös Internetin puute eli en saa julkaistua näitä tekstejä aivan samaa tahtia kuin kirjoittelen.

Tänään herätys oli jo ennen kuutta, ennen kuin aurinko oli edes noussut. Rankkaa lomailua. Tosin ensimmäisen kerran heräilin noin neljän aikoihin aamuyöstä, kun alkoi satamaan vettä. Vettä täällä onkin satanut joka yö. Ei paljon, mutta kyllä se on pyyhkeet aina kastellut. Ilmastointia ei ole voinnut pitää päällä öisin metelin takia, joten ollaan yritetty nukkua kattoluukut auki. Sateen sattuessa sade tulee suoraan sänkyyn. Niin viime yönäkin. Kuuden jälkeen irrottauduttiin poijusta ja lähdettiin ajamaan koneella Neviksen eteläpuolelle ja edelleen suoraan itään, kohti Antiguaa. Purjeet nostettiin, kun saatiin puhdas itätuuli eli parin mailin jälkeen Neviksen eteläpuolella. Konetta ja aggregaattia kun käytetään silloin tällöin niin saadaan akut täyteen ja lämmintä tiskivettä. Näissä lämpötiloissa jääkaapit haukkaa tehoa melko paljon

Aallon ja maininkin yhdistelmä tuli suoraan vastaan kuten tuulikin, joten luovittiin kohti Antiguaa. Päivän matka linnuntietä olisi noin 45 merimailia, mutta tiesimme että tuuli on idästä, joten matkaa kertyy enemmän, eihän se purjevene suoraan vastatuuleen mene. Luovikulma ei myöskään ollut kovin kummoinen. Karibialla vallitseva tuuli on idästä ja Antigua on Neviksen itäpuolella. Eipä siinä vaihtoehtoja sitten paljon jää. Seuraava kuva ei ole kovin muodikas, mutta pakko yrittää vähän suojautua auringolta. 50 jalkainen vene menee rauhallisen sulavasti eteenpäin, mutta Atlantin aallot saa sen silti keinumaan. Luovikulman pitäminen noin 10 m/s tuulessa vaatii välillä voimaakin, joten ajajaa on välillä vaihdettava.

Loppujen lopuksi matkaa kertyi mittariin huimat 60 mailia ja aikaakin meni melkein 11 tuntia. Lähes sama mikä on täällä päivän pituus. Pimeällä ei ole kiva lähteä eikä saapua. Moottorilla pystyi menemään noin viiden solmun nopeutta vasta-aallokkoon, mutta matkaakin oli ja vasta-aallokkoon ei ole kiva ajaa, koska se on melkoista ryskytystä. Tosin joskus se on pakollista. Kun tuuli on vastaan, on kolme vaihtoehtoa. Luovitaan, ajetaan koneella tai käännytään takaisin. Tietenkin yritettiin luovia, mutta nopeus piti olla sellainen, että ollaan ennen kello kuutta perillä. Luovimalla vauhtimme kohteeseen oli alussa alle 5 solmua, joka tarkoitti että emme ehtisi perille ennen pimeää. Noin 1/3 matkasta saimme pidettyä purjeilla VMG (Velocity Made Good) arvon yli viidessä.

Selitän hieman mitä VMG tarkoittaa (älkää pelästykö jos ette ymmärrä seuraavaa höpinää). VMG on nopeusvektori johonkin kohteeseen. Meillä se kohde oli nyt Antiguan Jolly Harbouriin, mutta tuuli tuli myös samasta suunnasta, jolloin purjeveneellä on ajettava noin 50 astetta tuulesta poispäin. Purjehtiessa meidän nopeus oli noin 6-7 solmua, mutta nopeus kohteeseen vain viiden solmun luokkaa. Matkalla laskeskelin paperilla, että meidän nopeus kohteeseen pitäisi olla jatkuvasti yli 4,8 solmua että ehtisimme perille ennen pimeää. Kun matkaa oli noin 1/3 jäljellä, VMG tippui alle viiden solmun, joten oli pakko laskea purjeet ja käynnistää moottori. Olimme koko matkan noin viisi mailia edellä hämärärajaa, mikä tekee viiden solmun nopeudella noin tunnin ja tuntia ennen hämärää olimmekin perillä eli 17:00. Pahoittelen jos ette ymmärtäneet mitään, mutta tulipahan selvennettyä miten arvioida luoviessa saapumisaikaa kohteeseen (ETA Expected Time to Arrival). Laskennan voi tehdä paperilla, mutta moni karttaplotteri osaa laskea suoraan suoraan, kunhan antaa sille kohteen minne mennä.

Ette varmaankaan usko, mutta matkalla näimme ensin lentokaloja sitten valaan ja vielä delfiinejä. Kaikki saman reissun aikana.

Matka oli pitkä ja keikuttava. Päivä auringossa ja jatkuva keikkuminen rassaa lihaksia. Vesi suojaisessa satamassa oli harmaata, ei tehnyt mieli mennä uimaan. Suihku veneen uimatasolla sai riittää. Oltiin parkissa heinikon vieressä ja saimme kärpäsiä veneeseen. Tietenkään kärpäslätkä ei kuulunut veneen vaustuksiin.

Koska vaihdoimme maata, oli taas sisääntuloselvitykset edessä. toimisto oli mennyt kiinni noin tuntia ennen kuin saavuimme satamaan. Tämä tarkoitti sitä että me emme saaneet nousta rantaa, uhkasakko 5000ECD. Satama on todella suojainen, tänne ei aalto pääse, eikä pahemmin tuulikaan. Satamassa on paljon rivitaloja, joissa on takapihan asemasta aisapaikat. Mielenkiintoinen konsepti.

Aurinko tarjoili meille laskiessaan mahtavat maisemat. Veneen kannella on mukava istuskella lämpimässä ja katsella illan pimentymistä. Illalla pitkä purjehdus kosti takaisin ja sammahdin iltaruoan ja parin oluen jälkeen.

  

Karibia - Torstai - Päivä Neviksellä

Tänään ei ollut tarkoitus lähteä minnekään. Eilen oltiin sovittu paikallisen rastapään kanssa, että on yhdeksältä aamulla taksinsa kanssa rannalla valmiina viemään meidät kiertoajelulle saaren ympäri. Kuski oli kotoisin Jamaikalta ja omasi erittäin karibialaisen elämän asenteen. Kaikki mitä tapahtui tapahtui rennosti ja todella hitaasti, yea maan! Saari ei ole kovinkaan iso, mutta kyllähän sinne nähtävää mahtui. Saari on joskus elänyt käytännössä sokerista ja saari onkin täynnä vanhoja sokeriplantaaseja. Kävimme muutamassa hotellissa, kirkossa ja lopunaikaa ajeltiin jenkkiautolla huonokuntoisia teitä. Onneksi autossa oli ilmastointi.

Täällä on vihreitä apinoita. Ovat toki arkoja, mutta autosta sai kuvattua jotain, ennenkuin lähtivät pakoon metsään.

Tässä oli saaren vanhin, kaikille tarkoitettu kirkko. Paikka, jossa seisoskelen, oli rauhallinen, tuuleton ja kuuma.

Iltasella kuu tuli näkyviin, mutta sen asento erosi kyllä totutusta. Täällä kuu on selällään. Lisäksi tähtitaivas näkyy täällä hyvin. Porukassa on mukana muutama "tähtien katselija" ja nyt olen nähnyt Orionin tähtisumun omin silmin. 

 

Illan kruunasi yllättäen iso ja pitkä ilotulitus. Koko show aivan meidän veneemme edessä.

Edelleen aivan mahdotonta päästä nettiin. Tuntuu kuin olisi jossain kehitysmaassa. Täällä nettiin pääseen ainoastaan jonkin ravintolan WiFin kautta. Täällä ei tunneta mitään datasiirtoa 3G tai 4G kautta. Tämän päivityksen saan lähetään seuraavan kuvan baarista. Baarista saa hyvää ruokaa ja Killer Bee drinkkejä. Täällä ei ymmärretä meidän depit/credit kortteja, täällä on vain credit tai depit kortteja.

Karibia - Keskiviikko - St. Kitts - Nevis

Tänään oli aamulla vielä hieman epäselvää jatkammeko matkaa kohti etelää vai jäämmekö paikallle yhdeksi päiväksi. Aamiaista pahimpaan nälkään ja tekemään maahantulotarkastusta maahanmuuttoviranomaisille, koska se jäi eilen tekemättä. Käveltiin Jukan kanssa tullin konttorille ja sitten muistettiin että immigration office olikin jossain muualla. Saatiin satamapepeltä uusi suunta etsiä byrokraatteja. Löydettiin virasto, joka oli karibianristeilijöille tehdyssä satamaterminaalissa. Ensin toiseen konttoriin täyttämään yksi paperi ja sen kanssa sitten toiseen. No siellä ei sitten homma edennytkään ja naisvirkailija pyysi saapumaan vartin päästä uudestaan. Ja sitten oluelle. Ensimmäinen kasino oli kiinni, mutta aukesi kuulemma yhdeksältä. Hetki odoteltiin että kello tulisi yhdeksän aamulla, mutta eipä se sitten auennutkaan. Käveltiin seuraavalle baarille Rum Barrel. Corona maksoi 5USD ja paikallinen Carib 3USD. Reilu vartin päästä takaisin byrokraatin konttorille, mutta nyt ei päästy edes sisälle terminaaliin. Tyly vartijanainen ilmoitti portilla, ettei virkailija ole paikalla. Odoteltiin taas joku vartti ja uusintayritys. Ei ollu virkailija kuulemma paikalla ja lähdettiin veneelle. Naisella portilla oli ilmeisesti joku telepaattinen yhteys konttorin puolelle, ei voi tietää. Tällästä täällä on. Otettiin uusintayritys vielä ja päästiin virkailijan luo. Kysymyksiä, lisää kysymyksiä, venepapereita, kaikki passit skannailtiin ja leimat passeihin. Ja tämä ei ihme kyllä maksanut mitään. Tulli sen sijaan kyni eilen 28 USD. Täällä pääasiallisesti turistit saapuvat saarille päiväksi kerrallaan huikean kokoisilla risteilijöillä. Ne saapuvat aamulla ja lähtevät iltasella. Päivä on aikaa yrittää myydä jenkkituristeille vaatteita, koruja ja kiertoajeluita.

Port Zanten laivaterminaalin eteen oli tehty kuin toinen kaupunki vain ja ainoastaan turistien nyhtämiseen. Sivummalta löytyi se oikea Basseterre, joka ei ollut lähellekkään niin hoidettu ja hieno kuin tuo turistikatiska.

Tässä St. Kitts ja sen jo sammunut tulivuori, joka on useimmiten kai pilven verhoamana. Kuvassa ei näytä juuri millekkään, mutta silmin nähtynä hieno ilmestys. Edustalla näkyy tyypillistä karibialaista arkkitehtuuria. Suomen mitta-asteikolla hökkelikylää. Täällä vuorivilla ja routaeristeet on tuntemattomia käsitteita. Kuten varmaan myös maakuntakaava ja suunnittelutarvehankinta.

Porukalla päätettiin että lähdetään etenemään Nevikselle päin vaikka kello olikin jo 12. Matka sinne ei ollut kovin pitkä, vain 10 merimailia. Saman verran kuin Tampereelta Taulaniemeen. Hyvällä vaudilla, kevyellä sivutuulella nautiskeltiin purjehtimisestä, auringosta ja melko pehmeästä jäätelöstä. Veneen erillinen pakastin ei taida olla ihan -20 astetta.

Matka meni nopeasti ja palmuin koristellun hiekkarannan edustalle kiinnityttiin poijuun. Täällä on kielletty ankkurin käyttö, jotta meriruoho kasvaisi takaisin. Samalla kun kielletään niin myös varoitellaan, että poijut eivät välttämättä kestä. Itse poijusta roikkuu toinen, pienempi pola, johon kiinnitetään veneen kiinnitysköydet, yksi molemmille puolille, jotta veneen keula osoittaisi tarkasti tuuleen ja näin rasittaisi poijua mahdollisimman vähän. Poijun kunto käytiin tarkastamassa sukeltamalla.

Kun Jukka oli käynyt morjestamassa satamapepeä ja vielä lisätarkastuttamassa maahantulopaperit vaikka ei vaihdettu maata niin lähdettiin porukalla viereiselle rannalle ottamaan yhdet. Ravintola, jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua, oli kyllä hieman epäilyttävä. Katon virkaa toimitti pressu ja baaritiski oli tehty vanhoista kuormalavoista. Eikä alkoholiluvat ollu esillä... Baarimikon kaverit istuskelivat viereisessä pöydässä ja polttelivat jotain muuta kuin Marlboroa. Vaihdettiin oluen jälkeen vielä istuskelemaan viereiseen, astetta tasokkaampaan Sunshine's Baariin ottamaan vielä yhdet. Tällä kertaa Killer Bee drinkit. Rommia ja persikkaa.

Tarjolla oli ilmainen WiFi, joten ilta kului blogia kirjoitellen. Ravintola oli viihtyisä, sohvat muistuttivat divaaneja ja taustalla soi reggae, mikäs muukaan. Otettiin vielä hieman suolaista välipalaa pahinpaan nälkään. Emmehän olleet vielä syöneet päivällä mitään. Aurinko kun laski, niin piti lähteä kiireellä veneelle hyttysten takia. Ei huomattu ottaa mukaan hyttyskarkotteita. Meidänhän piti mennä vain yhdelle, mutta siinä se ilta sitten vierähti

Tällästä täällä on! Lomapurjehtimista parhaimmillaan.

Paratiisiltahan tämä paikka kuvassa näyttää.

                 

Karibia - Tiistai - St. Barts - St. Kitts

Aamu pitää aloittaa tietenkin hyvällä aamiaisella. Runsas proteiini ja rasva antaa hyvät lähtökohdat päivän tulevalle purjehdukselle. Pääsääntöisesti aamiainen tehdään veneellä ja mikäs sitä porukalla tehdessä. Veneessä kyllä mahtuu hääräämään keittiössä, onhan se se noin viisi metriä pitkä ja aggrekaatti jauhaa sähköä kahvinkeittimelle sekä leivänpaahtimelle. Lisäksi sähkö riittää tietenkin ilmastoinnille, eihän sitä nyt muuten pysty rentoutumaan karibian lämmössä ;) Mitenköhän saisi samat kilkkeet mahtumaan omaan veneeseen?

No ilmastoinnin ihanuudesta huolimatta pitää kyllä syödä ulkona nauttien Karibian aamuauringosta. Kahvia, pekonia, munakokkelia ja paahtoleipää lisukkeilla. Tämä on lomapurjehtimista!

Aamiaista syödessä bongasin hieman erikoisemman purjeveneen. Se oli trimaraani melko suurella keskirungolla. Mastot oli sen verran korkeat että eilen illalla mastoissa paloi punaiset ankkurivalot. Normaalisti ankkurivalot on valkoisia, mutta kuten korkeissa mastoissa on punaiset valot niin oli tässäkin.

Eilen oli jo tulli kiinni kun saimme veneen ankkuroitua. Aamulla nopeasti "clear out" eli paperit kuntoon. Tai ei sittenkään niin nopeasti. Vaikka meillä on mukana useita miehistölistoja, joutuivat kirjoitttamaan samat asiat tietokoneelle. Seuraava maan viranomaiset haluaa nähdä mistä olemme lähteneet ja koska. Pääsimme liikkeelle vasta yhdeksän paikkeilla, mikä oli jo hieman myöhäinen lähtö sillä meillä oli edessä yli 40 merimailin purjehdus. Homma lähti helposti liikkeelle. Purjeet ylös ja sivumyötäistä kohti St. Kitsin ja St. Eustatiuksen väliin mistä pääsemme Kitsin länsipuolelle. Täällä ei saarien itäpuolilla juuri ole satamia, koska sinne lyö Atlantin aallot. Pian purjeiden noston jälkeen saatiin hienot kahdeksan solmun vauhdit. Pauli kävikin kysymässä ajaessani, että taitaa olla hauskaa naamasta päätellen? Jep, kyllä oli!

En ole koskaan ennen kokenut suurten merien maninkia. Se oli uutta ja ihmeellistä. Maininki on kuin iso pitkä aalto, joka tekee mereen isoja kuoppia. Aallonpituus on todella pitkä, noin 8 sekunttia. Vaihdeltiin vuoroja ja otettiin aurinkoa. Jossain vaiheessa minulle tuli hieman hieman huono olo vuoristoradasta. Myöhemmin siirryin vielä ruoriin juuri ennen Kitsin pohjoisniemeä jossa tuulikin yltyi. Hetkellisesti sain mittariin 9,3 solmua lasketellessani mainingin pohjalle, hienoa oli, mutta peräsimen pito alkoi epäilyttämään, kun joutui tosissaan vääntämään vastaan. Ajaessa olokin parani, kun keskittyy veneen liikkeisiin ja katselee horisonttiin.

Kitsin taakse päästyään laskettiin purjeet, kun tuuli kääntyi vastaan ja heikkeni. Meillä oli taas kiire, että päästään ennen auringon laskua seuraavaan satamaan. Basseterressa oli tarjolla ankkuripaikkoja, mutta myös sisäsatama mihin päätimme yrittää. Viime yö oli melko keinuttava, joten tasainen satama suihkuilla ja muilla palveluilla houkutti. Port Zanteen piti ottaa yhteys VHF-radiolla puolta tuontia ennen saapumista. Otettiin, mutta mitään ei kuulunut taikaisin. Jatkettiin yhteydenottoja ja noin varttia ennen saatiin pätkivä yhteys satamaan. Keskustelusta ei tullut juuri mitään, en saanut selvää nopeasti puhutusta, pätkivästä karibian englannista. Jossain kohdassa saatiin näkemys, että tilaa on ja otan yhteyttä uudestaan sataman edustalla. Satamapepe antoi ohjeet minne ajetaan ja ilmoitti että joka nurkkaan pitää laittaa köydet ja fendarin kyljelle. Satamassa oli pystypylväät mihin kiinnitettiin perä ja keula rannalle päin, jossa oli myös pieni lisälaituri johon hypättiin veneen kyljeltä. Pakittaminen olisi voinut onnistua, mutta leveä perä ei olisi mahtunut pikkulaiturin viereen. Ja koska mentiin keula edellä, ei saatu sähköjohtoja riittämään sataman puolelle, mutta onhan meillä edelleen se mainio aggrekaatti. Matka meni vauhdikkaasti ja vene kulki hienosti. Satama vaikutti rauhalliselta ja se oli aidattu. Porttia vartioi kolme vartijaa.

Laituriin kun päästiin niin lähdettiin Jukan kanssa paperihommiin. Ensin satamatoimistoon, sitten tulliin ja maahantuloviranomaiset jäi vielä väliin, kun ne olivat jo kiinni. Täällä jos missä turha byrokratia kukoistaa. En ole hetkeen nähnyt käytettävän kalkkeeripaperia, mutta täällä kyllä. Kun planketit on täytetty, virkailija nitoo niistä erilaisia nippuja joista yhden saa mukaansa ja sen kanssa mennään seuraavalle virkailijalle. Aivan järjetöntä, mutta epäilemättä työllistää hyvin ja työntekijät tuntevat itsensä tärkeiksi kiiltävissä olkapoleteissaan ja koppalakeissaan.

Illalla lähdettiin syömään ja löydettiin mainio kalaravintola, jota sataman kalastajat olivat meille suositelleet. Otin tietenkin hummeria, ensimmäistä kertaa. No ei se nyt niin erikoista ollut. Annos kyllä oli hieno.

Annoksessa oli hummeria, kasviksia, valkosipuliperunamuusia ja banaania. Kuvassa Kitsin Basseterren ankkurilahti iltasella.