Tänään herätys oli jo ennen kuutta, ennen kuin aurinko oli edes noussut. Rankkaa lomailua. Tosin ensimmäisen kerran heräilin noin neljän aikoihin aamuyöstä, kun alkoi satamaan vettä. Vettä täällä onkin satanut joka yö. Ei paljon, mutta kyllä se on pyyhkeet aina kastellut. Ilmastointia ei ole voinnut pitää päällä öisin metelin takia, joten ollaan yritetty nukkua kattoluukut auki. Sateen sattuessa sade tulee suoraan sänkyyn. Niin viime yönäkin. Kuuden jälkeen irrottauduttiin poijusta ja lähdettiin ajamaan koneella Neviksen eteläpuolelle ja edelleen suoraan itään, kohti Antiguaa. Purjeet nostettiin, kun saatiin puhdas itätuuli eli parin mailin jälkeen Neviksen eteläpuolella. Konetta ja aggregaattia kun käytetään silloin tällöin niin saadaan akut täyteen ja lämmintä tiskivettä. Näissä lämpötiloissa jääkaapit haukkaa tehoa melko paljon
Aallon ja maininkin yhdistelmä tuli suoraan vastaan kuten tuulikin, joten luovittiin kohti Antiguaa. Päivän matka linnuntietä olisi noin 45 merimailia, mutta tiesimme että tuuli on idästä, joten matkaa kertyy enemmän, eihän se purjevene suoraan vastatuuleen mene. Luovikulma ei myöskään ollut kovin kummoinen. Karibialla vallitseva tuuli on idästä ja Antigua on Neviksen itäpuolella. Eipä siinä vaihtoehtoja sitten paljon jää. Seuraava kuva ei ole kovin muodikas, mutta pakko yrittää vähän suojautua auringolta. 50 jalkainen vene menee rauhallisen sulavasti eteenpäin, mutta Atlantin aallot saa sen silti keinumaan. Luovikulman pitäminen noin 10 m/s tuulessa vaatii välillä voimaakin, joten ajajaa on välillä vaihdettava.
Loppujen lopuksi matkaa kertyi mittariin huimat 60 mailia ja aikaakin meni melkein 11 tuntia. Lähes sama mikä on täällä päivän pituus. Pimeällä ei ole kiva lähteä eikä saapua. Moottorilla pystyi menemään noin viiden solmun nopeutta vasta-aallokkoon, mutta matkaakin oli ja vasta-aallokkoon ei ole kiva ajaa, koska se on melkoista ryskytystä. Tosin joskus se on pakollista. Kun tuuli on vastaan, on kolme vaihtoehtoa. Luovitaan, ajetaan koneella tai käännytään takaisin. Tietenkin yritettiin luovia, mutta nopeus piti olla sellainen, että ollaan ennen kello kuutta perillä. Luovimalla vauhtimme kohteeseen oli alussa alle 5 solmua, joka tarkoitti että emme ehtisi perille ennen pimeää. Noin 1/3 matkasta saimme pidettyä purjeilla VMG (Velocity Made Good) arvon yli viidessä.
Selitän hieman mitä VMG tarkoittaa (älkää pelästykö jos ette ymmärrä seuraavaa höpinää). VMG on nopeusvektori johonkin kohteeseen. Meillä se kohde oli nyt Antiguan Jolly Harbouriin, mutta tuuli tuli myös samasta suunnasta, jolloin purjeveneellä on ajettava noin 50 astetta tuulesta poispäin. Purjehtiessa meidän nopeus oli noin 6-7 solmua, mutta nopeus kohteeseen vain viiden solmun luokkaa. Matkalla laskeskelin paperilla, että meidän nopeus kohteeseen pitäisi olla jatkuvasti yli 4,8 solmua että ehtisimme perille ennen pimeää. Kun matkaa oli noin 1/3 jäljellä, VMG tippui alle viiden solmun, joten oli pakko laskea purjeet ja käynnistää moottori. Olimme koko matkan noin viisi mailia edellä hämärärajaa, mikä tekee viiden solmun nopeudella noin tunnin ja tuntia ennen hämärää olimmekin perillä eli 17:00. Pahoittelen jos ette ymmärtäneet mitään, mutta tulipahan selvennettyä miten arvioida luoviessa saapumisaikaa kohteeseen (ETA Expected Time to Arrival). Laskennan voi tehdä paperilla, mutta moni karttaplotteri osaa laskea suoraan suoraan, kunhan antaa sille kohteen minne mennä.
Ette varmaankaan usko, mutta matkalla näimme ensin lentokaloja sitten valaan ja vielä delfiinejä. Kaikki saman reissun aikana.
Matka oli pitkä ja keikuttava. Päivä auringossa ja jatkuva keikkuminen rassaa lihaksia. Vesi suojaisessa satamassa oli harmaata, ei tehnyt mieli mennä uimaan. Suihku veneen uimatasolla sai riittää. Oltiin parkissa heinikon vieressä ja saimme kärpäsiä veneeseen. Tietenkään kärpäslätkä ei kuulunut veneen vaustuksiin.
Koska vaihdoimme maata, oli taas sisääntuloselvitykset edessä. toimisto oli mennyt kiinni noin tuntia ennen kuin saavuimme satamaan. Tämä tarkoitti sitä että me emme saaneet nousta rantaa, uhkasakko 5000ECD. Satama on todella suojainen, tänne ei aalto pääse, eikä pahemmin tuulikaan. Satamassa on paljon rivitaloja, joissa on takapihan asemasta aisapaikat. Mielenkiintoinen konsepti.
Aurinko tarjoili meille laskiessaan mahtavat maisemat. Veneen kannella on mukava istuskella lämpimässä ja katsella illan pimentymistä. Illalla pitkä purjehdus kosti takaisin ja sammahdin iltaruoan ja parin oluen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti