Yhteenvetoa

Jos hakukone tai linkki ohjasi sinut ensimmäistä kertaa tähän tekstiin, suosittelen että valitset oikeanpuoleisesta blogiarkistosta ensimmäisen julkaisun "Huomenna lähtö". Blogi etenee kronologisesti viikon ajan.

Nyt on saunottu ja nukuttu muutama yö. Mitä lomasta jäi käteen? Paljon, uskokaa pois! Joo toki jokainen loma on elämys ja monet lomat on hienoja kokemuksia, mutta lomapurjehtiminen on mielestäni vielä enemmän. Viikossa yhdistyi mielestäni kaupunkiloman, rantaloman, etelän loman, hyvän ruoan ja purjehduksen sekä yhdessäolon parhaat osaset ja kaikki vain viikon aikana. Kuulostaa tv-shop mainokselta, mutta ei tässä vielä kaikki. Lisäksi valinnan vapaus, jos tekee mieli purjehtia enemmän, se onnistuu tai jos haluaa katsella vanhoja kirkkoja, niitäkin näkee. Suosittelen kaikille purjehduslomaa vaikkei niin intohimoinen purjehtija olisikaan. Toki purjeveneen vuokraamiseen liittyy muutama kynnys, mutta niiden ylittämiseen kannattaa pyrkiä. Nyt ainakin tuntuu sille ettei tavalliselle kaupunki/rantalomalle tee edes mieli lähteä.

Tämä oli ensimmäinen purjehduslomani, joten melko noviisina tässä kirjoittelen. Tämä sattui olemaan myös ensimmäinen purjehdus, jossa olen nimettynä kapteenina. Kapteenin velvollisuudet jäivät melko pieniksi, mutta koin silti pienen vastuun harteillani, ei tosin negatiivisessa mielessä. Myönnetään että välillä teki pahaa kieltäytyä kylmästä oluesta iltapäivällä kesken purjehtimisen, vaikka ei se pahaa tälle vartalolle tehnyt. Korvasin syntyneet vahingot illalla ja otin kaksi. Vaikka ei ole mitään mihin verrata, pidän Kroatiaa helppona paikkana ensimmäiselle purjeveneen vuokraukselle. Lennot ajoittui sopivasti, ei tarvitse ottaa ylimääräisiä hotelliöitä. Kaikki puhui riittävän hyvin englantia, jopa kaupan kassa. Vedet vaikutti syviltä rantoja myöden ja saaret suojasi aallokolta. Satamaan tullessa useimmiten näytetään paikka mihin mennä ja joku on silloin myös ottamassa vastaan, jolloin voi samalla kysyä sataman palveluistakin.

Vene

Vene oli ranskalainen Jeanneau Sun Odyssey 439. Vene on noin 13 metriä pitkä, 4,3 metriä leveä ja painoa yli kymppitonni. Veroton hinta tehtaalta vajaa 200 000 €. Kahden hengen kajuuttoja löytyi neljä, joista yhdessä oli kerrossängyt, muissa parivuoteet. Vessoja oli kaksi, joista takimmaisessa oli septisäiliö. Tilaa oli vaikka muille jakaa ja niin se seitsemälle jaettiinkin. Veneen vuosimalli oli 2012 eli vain pari vuotta vanha. Kolhua ja kulumaa oli jo tullut, mutta ei niin minua häiritsevästi, ei ollut oma vene. Salonki oli iso, toisella puolella u-muotoinen sohva-pöytä yhdistelmä ja toisella puolella karttapöydän ja sohvan yhdistelmä. Keittiö oli L-mallinen ja styyran puolella. Istumalaatikko oli iso, sprayhoodilla ja biminillä katettu. Keskellä sitä oli klaffipöytä säilytyslokeroineen ja Simradin karttaplotteri. Ruoreja oli kaksi, autopilotti, tuulimittari ja monitoimimittarit, joissa tuuli, nopeus, kaiku, loki ja muuta tietoa. Perässä laskettava uimataso, pelastuslautta ja keulassa sähköinen ankkurivinssi ketjuineen. Kannella oli mukana pieni jolla, johon myös moottori. Purjeet eivät olleet hyvät, ei voi mielestäni millään perustella että purjeveneessä ei tarvitse olla hyvät purjeet. Tuntui uskomattomalta että kaksi vuotta vanhassa veneessä on jo purjeet venyneet pilalle. Isosta puuttui toiseksi ylin latta. Joko ne oli vaihdettu vanhempiin tai sitten ne vaan pilaantuvat vuokrakäytössä. Onhan välimerellä pari kuukautta pidempi purjehduskausi ja purjeet on ylhäällä noin kuusi päivää viikossa. Köli näytti matalalta ja tuntui matalalta. Teknikko sanoi sen olevan 1,8 metriä syvä. Vene tuntui sortavan reilusti ja tuultakaan se ei kestäny niin hyvin kuin olisi voinut olettaa. Erikoista, sillä keulapurjeena oli vain fokka. Genuakiskoja veneessä ei edes ollut. Veneessä oli kaksi isoa puhdasvesisäiliötä ja painevesi lämminvesivaraajalla. En kyllä kokeillut, mutta tiskaaminen näytti helpolta hanasta saatavan lämpimän veden ja kahden tiskialtaan ansiosta. Lämmitinkin löytyi, mutta käytimme sitä vain tuuletukseen. Keittiöstä löytyi kaksiliekkinen uuniliesi ja kattavasti astioita. Myös termoskannu ja suodatinsuppilo. Jääkaappi oli iso, mutta ei yhtään liian iso seitsemän hengen viikon eväille. Jääkaapissa oli myös pieni pakastin. Kaikki ruoka saatiin mahtumaan ja myös juomisia.

Purjehdus
Purjehdus on mielestäni purjehdusta oli vesi suolaista tai makeaa. Tuuli on merellä tasaisempaa kuin sisävesillä tai sitten samanlaista, jos vieressä on saari joka sekoittaa tuulen. Ison veneen ohjaaminen on erilaista, se ei vain käänny niin herkästi kuin pienet veneet. Ennakointia tarvitaan enemmän ja ehkä rauhallisuutta, ettei ohjaaminen mene levottomaksi. Kahdestaan ison veneen kuljettaminen ja rantautumiset on vaikeaa, mutta väittäisin että kolmestaan se jo onnistuisi. Esimerkiksi yksi ohjaa, toinen navigoi ja kolmas säätää purjeita. Rantatuminenkin menisi kolmestaan, yksi ohjaa, toinen kiinnittää perän ja kolmas keulan. Ei ole tietenkään järkevää vuokrata 44 jalkaista venettä kolmestaan. Yhden on tietenkin aina ohjattava ja vuorojen vaihdot meni melko luonnollisesti. Jos ohjaaja poistuu esimerkiksi vessaan, joku ohjaa sen aikaa, ei tarvita juhlallisia kapteeninvaihtoja. Itse asiassa veneen kapteenia ei voi vesillä vaihtaa kansainvälisten sääntöjen mukaan, mutta tämä nyt ei liity niinkään veneen ohjaamiseen. Ohjaaja on isossa veneessä reippaassa tuulessa melko työllistetty henkilö. Tämän takia tuntemattomilla vesillä jonkun pitää navigoida, vaikka ohjaajan naaman edessä onkin plotteri. Tämä on minun mielipiteeni. Navigoinnista vastaavan vuoronvaihto ei olekkaan niin automaattista kuin sen ohjaajan, ohjaaja on se kenellä on ruori. Mielestäni navigointivastuu on yhtä tärkeä osa kuin ohjaaja, sillä jos ohjaajalle tulee hetkeksikin edes epäily että nyt "ei olla kartalla", on tunne iljettävä. Tätä hämminkiä vain edesauttaa plotterin ja iPadin eri karttaversiot. iPadin Navionics karttaan on joku käyttäjä lisännyt kiven ja plotterissa sitä ei näy. Kumpaa sinä uskoisit? Vai ottaisitko kuitenkin varman päälle? Minä kiertäisin haamukivenkin. Yksi vaihtoehto olisi ottaa iPadin kartasta Community Layer pois päältä, mutta ei kokeiltu. Säästä ei paranisi sanoa mitään viikon kokemuksella, mutta muutama paikallinen kuvaili kesän säätä ennennäkemättömäksi. Tarkoittivat jokaviikkoisia ukkosmyrskyjä.

Rantautumiset

Välimerellä ei juuri keula edellä laituriin ajeta. Se on käytännössä aina perä edellä, poislukien tankkauslaituri, johon mennään kylkikiinnitykseen. Laitureissa on usein moorigs köydet mutta pari aisapaikkaakin löytyi, mutta aisojen väliin menee kaksi venettä, vastaa siis osittain kylkikiinnitystä. Rantautuminen perä edellä on hieman vaikeampaa oikeastaan siksi että suunnan vaihdoksen hetkellä ja hetki sen jälkeen vene ohjautuu huonosti, tällöin käännös suunnanmuutoksella on hyvä tehdä kunnolla irti laiturista. Jos veneessä on riittävästi porukkaa, kannattaa mielestäni antaa tehtäviä mitä ketäkin hoitaa. Esimerkiksi yhden tehtävä on estää vahinkoja fendarin avulla. Jos vene ajautuu laituria tai toista venettä päin, laitetaan fendari väliin, näin säästyy rahaa. Toki jokaisen pitää veneessä toimia näin, mutta jokaisella ei voi olla varafendaria koko ajan käsissä.

Satamat ja raha

Yövyimme ainoastaan maksullisissa palvelusatamissa. Satamissa oli tarjolla wc:t ja suihkut. Roskiksia löytyi. Laituripaikoilla oli tolpissa sähkö ja vesi. Läheltä löytyi yleensä pieni ruokakauppa. Satamat oli siistejä ja hoidettuja.

Satamamaksut yhdelle yölle syyskuussa 44 jalkaiselle veneelle sähköllä ja vedellä:

Primosten - Kremik 487 hrk 64€

Skradin 556 hrk 72€

Solta - Maslinica 584 hrk 76 €

Sibenik - Marina Mandalina 663 hrk 87€

Meillä oli käytössä venekassa, johon kaikilta kerättiin sama määrä euroja, jotka vaihdettiin Suomessa Forexilla kuniksi. Lisäksi kaikki vaihtoivat henkilökohtaista rahaa. Maksoimme melko paljon käteisellä, vaikka luottokortit olisivat kelvanneet joka satamassa. Ravintolaruoat maksoimme kaikki käteisellä yhteisestä kassasta ja annoimme tippiä noin 5-10%, hieman riippuen näimmekö siihen aihetta. Matka maksoi noin 800€ per henkilö, summaa voi käytännössä vertailla hotellilomaan. Veneessä tosin ei ole hotelliaamiaista, ilmastointia, eikä ketään tule sijaamaan vuodetta tai vaihda pyyhkeitä. Yhden pallon jäätelötötterön sai kioskilta seitsemällä kunalla, 90 senttiä ja ruoka-annoksen alle sadalla kunalla, noin 10-15 €. Iso olut taisi olla ravintolassa 35 kunaa, 4,50 €.

Reitti

Yhteensä matkaa tehtiin 102 merimailia eli 189 kilometriä. Purjeet nostettiin viitenä päivänä eli keskiarvo oli noin 20 mailia päivälle. Pisin päivämatka oli 33 mailia. Splitin edustalla Kroatiassa on saarta ja rantaa missä on satamia sekä ankkuripaikkoja niin että yli 20 mailin päiväreissuja ei ole pakko tehdä.

Trogir Seget - 33 - Sibenik Marina Mandalina - 9 - Skradin Marina Skradin - 23 - Primosten Marina Kremik - 27 - Solta Maslinik - 10 - Trogir Seget

Bunkraus

Haastava homma kaikin puolin. Onneksi pientä täydennystä pystyi tekemään joka satamassa ja niin tehtiinkin. Lähtösatamasta löytyi minimarket, mutta pienen kävelymatkan päässä oli jo parempi valikoima. Juomiset ostettiin satamasta ja kuskattiin kärryilllä suoraan veneeseen. Muut tavarat kannettiin kaupasta. Taksit olivat kyllä valmiudessa, jos niitä haluaa käyttää roudaamiseen. Vettä ostettiin loman aikana noin 70 litraa, joista taisi jäädä alle kymmenen litraa juomatta. Vihannekset pestiin kaupasta ostetulla juomavedellä. Tästä tuli siis alle puolitoista litraa per päivä per naama. Olen ilmeisesti juonut jonkun muunkin edestä, sillä väitän että kumosin pari litraa päivässä ihan vetenä kurkusta alas. Lisäksi oli vissyä varmaan 15 litraa sekä panimotuotteita ja viiniä. Vessapaperia ei kannata ostaa heti veneeseen, jos siellä sitä muutama rulla löytyy. Käytännössä vessassa käydään satamissa ja joka satamassa myydään paperia. Tietenkin jos yövytään ankkurissa tai jossain yleisessä rannassa, tilanne on eri. Kauppojen lihavalikoima on aivan erilainen kuin Suomessa. Käytännössä löytyy vain kanaa ja makkaraa. Ei jauhelihaa, possunpihvejä tai kalaa. Siivutettua pekoniakaan ei löytynyt. Kermakin on haastava tuote. Hapankermaa ja ruokakermaa löytyy, mutta tavallinen kerma löytyi purkista missä oli täytekakun kuva.

Muita niksejä

Ostimme ensimmäisenä päivänä ensimmäisestä "supermarketista" 50 kunalla eli 6,50 € Tele2 operaattorin prepaid liittymän, jossa oli 1000 minuuttia puheaikaa ja 3 gigaa datasiirtoa. Kortti ensin vanhaan puhelimeen mihin käy normisimmi, yksi tekstiviestin lähetys aktivoimiseksi ja sitten vasta kortti 3g mokkulaan, joka jakoi netin wifin kautta kaikille. Homma toimi hyvin yli puolet lomasta joka paikassa myös merellä, kunnes datasiirto oli loppu. Kannattaa kieltää kaikki varmuuskopiot ja muut pilvipalvelut, mitkä herää mobiililaitteissa yleensä henkiin, jos tarjolla on wifi ja sähköä. Otettiin vielä toinen samanlainen loppulomalle.

Viimeisenä päivänä satamaan saapuessa näimme kymmenien veneiden jonon tankkauspisteelle. Me tankkasimme loman puolivälissä veneen tankin täyteen ja varakannuun 18 litraa, jolla ajaa noin 7 tuntia. Emme tainneet ajaa sen jälkeen kuin 2-4 tuntia, joten jäimme tappiolle. Se ei kyllä harmittanut yhtään jonon nähtyään. Diesel maksoi noin 10 kunaa per litra eli noin 1,30 €/l.

Blogi

Blogin kirjoitin, koska ennen matkaa sain ehkä eniten tietoa ulkomaanpurjehduksista blogien avulla. Aluksi piti jakaa vain sellaista tietoa, mistä saattasi olla hyötyä Kroatiaan purjehtimaan aikoville, mutta tuli kyllä kirjoiteltua ihan mitä sattui, pahoittelen. Kuvia ei pitänyt juurikaan liittää, mutta se kävi yllättäen helposti ja miehistö lähetteli niitä pitkin lomaa. Kirjoitusvirheitä syntyi ja jäi blogiin melkoisesti, vaimonikaan ei ehtinyt kaikkia korjata. Joo tiedän että oikeinkirjoitus on tekstissä tärkeää, mutta kun ei osaa niin ei osaa ja blogi ei paljon opeta. Blogi on kirjoitettu iPadin Blogger aplikaatiolla ja julkaistu päivän tai kahden viiveellä. Bloggerissa ei ole oikolukua ja käyttötuntuma hieman hankala. Esimerkiksi kuvan lisäämisen jälkeen kursori hyppää alkuun ja taas joutuu selaamaan mihin viimeksi jäi. Blogia on nyt tarkasteltu jo yli 800 kertaa, vaikka lomasta on alle viikko aikaa. Huikeaa, sillä en ole blogia vielä missään mainostanut.

Mukaan matkalle

Netistä löytyy kyllä erilaisia listoja, esimerkki, mutta tässä muutama oma vinkki:

Tekninen valkoinen paita. Vielä parempi jos se on tiimipaita :)

Aurinkolasit. Ilman ei pärjää.
Kamera. Jos vaikka valaat uivat vierelle, saa kameralla jossa on zoomi parempia kuvia.

Reppu. Reppu on kätevä, kun pitää kantaa kaupasta ostoksia veneeseen.

Lakki. Jos aurinko paistaa päivän kupoliin niin tulee paha olo ja pandalook.

Leatherman. Jossain sitäkin valitettavasti tarvitaan.

Taskulamppu. On se hyvä olla mukana, eikä se paljon tilaa vie.

Laturit. Kännykkä, iPad, kamerat, mokkula jne. Usb lataus on hyvä, kannattaa varata 12 ja 230 volttiset.

iPad ja Navionics. Toimii hyvin purjehtiessa sekä iltasella reittisuunnittelussa.

Pelastusliivit. Jos sellaisia haluaa pitää päällä, veneessä on tarjolla vain niitä oransseja.

Sateen pitävää. Olimme satamassa aina kun satoi, mutta sateet olivat sen verran runsaita että vesillä olisi kyllä laitettava päälle jotain vettä pitävää, muuten tulisi kylmä tuulessa. Ei tarvitse olla varsinainen purjehdusasu, kevyempikin riittää.
Lämpimää. Iltaisin, syyskuussa ainakin, tuli sen verran kylmä, että farkut ja paita päällä oli ihan mukava terassilla iltaa istuskella.

Kotiinlähtö

Aamulla herätys puoli kuusi. Myönnetään, että olisi nukuttanut hieman pidempääkin. Kamat pakattu illalla jo melkein valmiiksi, vene tarkastettu, joten nopea aamiainen. Salamimunakas oli runsas sillä kananmunia ja salamipötkö oli vielä syömättä. Veneeseen oli maksettu loppusiivous, joten sen sai jättää sellaiseksi kuin se jäi. Olutta ja ruokaa jäi jääkaappiin, joten Joskolla saattaa olla tarjota oluet seuraavalle miehistölle, kuten meillekkin. Melko amatöörimaista, olutta jäi.

Seitsemältä lähti kyyti satamasta kentälle. Kenttä on melko pieni, mutta saatiin kuitenkin tuhlattua loput kunat. Koneesta katsellen Split on melko suuri kaupunki, tosin siellä emme käyneet. Lentokoneessa tuli kirjoiteltua blogia ja aika meni nopeasti. Helsingin edustalla näkyi paljon purjeveneitä. Näkyvät kuvassa vain pieninä valkoisina pisteinä. Helsinki-Vantaan kentällä samaan aikaan kun odottelimme laukkuja, lähti bussi Tampereelle. Tuli tunnin lisäodotus, mutta kahvilla istuen sekin meni nopeasti.

Vielä kuva Sibenikin Marina Mandalinassa. Kiitos niin miehistölle kuin lukijoille. Reissu oli todella upea kokemus, mukavassa seurassa! Otetaan joskus uusiksi. ;)

-Mika

Seitsemäs päivä

Yö oli hieman haastava nukkua, kun vene heilui aika ilkeästi sivumainingissa. Aallonmurtaja ei sitä estänyt vaan päästi altansa mainingin suoraan satamaan ja me olimme ensimmäisenä ottamassa tämän vastaan. Nojasimme aika paljon vieressä olevaan veneeseen, joten fendarit narisivat, eihän täällä mitään suojia käytetä. Sidoimme yhden lisäköyden veneen perästä pitämään meitä irti viereisestä veneestä, mutta se aiheutti melko rajuja nykäsyjä sivuttain, joten vene liikehti aika oudosti. Olisi ehkä pitänyt höllätä toista peräköyttä, mutta fendareiden narinakin oli niin kova, että jotain kompromisseja piti tehdä. Mielenkiintoista olisi ollut kokea, miten vene käyttäytyy ankkurissa ollessa, mutta ei nyt ukkomyrskyssä. Kuva vielä eiliseltä.

Aamulla otettiin hieman aikaisempi herätys ja nopeammin aamiaisen tekoon, joten taisimme olla lähtövalmiita jo yhdeksän aikoihin. Satama maksoi 537 kunaa, noin 70€ yöltä. Aika normihintainen satama, mitä nyt muihin vertaa. Täällä Maslinikissä olimme siis kaksi yötä ukkosen takia. Meilllä oli hieman ahdas lähtö, sillä edessämme oli pienempi purjevene kylkiparkissa ja viereisen veneen moorings köydet heti meidän etusektorissa. Olimme nurkassa. Satamapoika oli siinä hollilla, joten pyysin häntä varmistamaan lähtöämme. Kumivene kiinnitti köyden keulaamme ja hinasi hieman ettemme saa omaa tai naapurin köysiä potkuriin. Moorings on siis köysi, ei ketju ja tämä lähtee keulasta kiinni johonkin betonimöhkäleeseen pohjassa. Ajoimme satamasta ulos, nostimme purjeet ja aloimme purjehtia myötätuuleen, ensimmäistä kertaa tällä lomalla. Maininki keinutteli venettä ja paukutteli purjeita, leikattiin hieman ja saatiin vetoa. Tarkoitus oli mennä Trogiriin katselemaan sen vanhaa kaupunkia, mutta aivan matkalle osui ankkurointiin soveltuva parin pikkusaaren suojaama matalikko. Siihen mennessä Tiina näki jotain pärskähtävän vedessä! Delfiinejä veikattiin ja kamerat valmiiksi. Sitten ei näkynyt enään mitään. Otettiin purjeet alas ankkurointia varten ja sitten pärskyi taas. Pinnalle hyppeli muutama iso tonnikala. Uskomatonta, että samalle viikolle onnistuu osumaan ensin valaat ja sitten noin isoja kaloja. Kumpikin tapaus lukeutuu minulle ennenkokemattomaksi.

Ajoimme matalikolle ja pohja alkoi näkyä noin kymmenen metrin kohdilla. Ajettiin vielä rantaan päin vastatuuleen kunnes kaiku oli kuudessa metrissä. Laskimme Jukan kanssa ankkurin keulasta vain painamalla sähköisen ankkurivinssin nappia. Ketjussa oli keltainen merkki 20 metrin kohdalla ja niin kevyessä tuulessa se tuntui hyvältä. Jos olisimme jääneet yöksi, olisi ketjua pitänyt laskea vielä lisää ja vetää se kiinni moottorilla pakittaen, mutta olimme nytkin kiinni mukavasti tuulen painaessa hieman. Perästä uimataso alas ja snorklaamaan. Siis samassa paikassa, missä juuri äsken hyppeli puolitoistametrisiä kaloja. Hieman joutui pälyilemään ympärilleen, jännitti. Kävin katsomassa ankkuria, ei ollut kiinni. Ankkuri oli pohjassa kyljellään ja ankkurin varsi lähti eteenpäin eli olimme vain ketjulla kiinni jonkun kiven takana, pohja oli hiekkaa ja osittain jotain heinää. No nyt tuli harjoiteltua ankkurointiakin merellä, melko yksinkertaista, kunhan muistaa, että joku moottoriajotaitoinen jää veneeseen varmuuden vuoksi.

Ankkurissa olisi voinut viihtyä pitempäänkin, mutta meillä oli jo hieman kiire aikataulu. Vene piti palauttaa satamaan klo 17 mennessä. Nyt oli tosin vasta puolipäivä, matkaa satamaan noin viisi mailia, mutta kaikkien teki vielä mieli käydä Trogirissa. Jossain kohtaa muutimme suunnitelmaa ajaa suoraan veneen kotisatamaan ja mennä käymään Trogiriin jollain muulla keinolla kuin purjehtien. Marina Segetistä kävelee Trogiriin vartissa. Purjehdittiin loppuun asti ylpeästi luovien, muiden ajaessa koneilla. Jotenkin se tuuli kääntyi taas vastaiseksi. Lopussa saimme vielä Hanse 575 peräämme, iso ja hieno vene.

Jos kaksi purjevenettä kulkee samaan suuntaan, sen on yleensä kisa. Nytkin luonnonlaki piti paikkansa. Hanse oli tietenkin isompi ja sen purjeet näyttivät olevan vielä ryhdikkäät, mutta me pidimme sen takana. Emme tainneet noin tarkasti vielä tällä lomalla ajaakkaan ;)

Matkalla näimme muutaman hulppean moottoriveneen. Niitä täällä tuntuu riittävän, mutta tämä ainakin oli mielenkiintoisen näköinen.

Tähän se purjehdus sitten päättyi, viikko meni nopeasti. Purjeet pakettiin ja laituriin. Juuri kun saimme veneen kiinni laituriin alkoi sataa. Skoolasimme viimeiselle purjehdukselle ja varmaankin tonnikaloille. Juho soitti Joskolle ja ilmoitte veneen olevan valmis lopputarkastukseen. Joku nuorempi petteri tuli katsomaan venettä, ilmoitin muutamista seikoista ja homma oli melko nopea ja yksinkertainen toimenpide. Veneen tarkastuksesta lähtiessä ja tullessa minulla oli syntynyt etukäteen jotenkin erilainen näkemys, mutta eipä niitä kannata turhaan jännittää, ihmisiä hekin ovat ja mihinkään turistien kusettamiseen heillä tuskin on varaa. Päivälle matkaa tuli noin kymmenen mailia, suurin osa tietysti purjeilla, mutta unohdin laittaa trackin päälle lähdössä.

Tarkastuksen jälkeen pyydettiin käymään vielä vuokraamon konttorilla, mutta turhaan, ei siellä mitään nimiä tarvinnutkaan minnekkään raapustella. Suuntasimme taksiveneellä kohti Trogiria hintaan 20 kunaa per henkilö. Olisimmepa tehneet niin ensimmäisenä päivänäkin, kun odotimme yhdeksän tuntia venettä istuen vain satamassa. Taksiveneet suhasivat lahdessa eestaas. Mentiin vain laiturin päähän ja huidottiin vene laituriin, helppoa. Kierreltiin hetki Trogirin kapeilla kujilla ja mentiin syömään. Ravintolassa oli grilli pihalla ja ruoka oli reissun parhaasta päästä, otin jotain grillattua kalaa. Kyllä sillä oli nimikin, mutta ei pysty muistamaan. Hyvää oli ja ruokaa riittävästi.

Jälkiruokaa, kävelyä, mojitoja ja Beneteaun suurien matkaveneiden ihastelujen jälkeen veneelle pakkaamaan. Taksivene ajoi meidät suoraan omaan laituriin ja sellaiseen pieneen väliin että pois lähteminen teki vaikeaa. Kiinteä akseli, pinnaohjaus ja kova laituria päin työntävä tuuli antoi kokeneelle miehelle haastetta, no itsehän paikan valitsi. Navigare Yachtin teknikko Josko joutui hieman suojelemaan laivuettaan kolhuilta.

Iltasella alkoi vielä kova tuuli ja vesisade. Tuuli ulvoi vanteissa ja ukkonen paukutti taas melko lähellä. No nyt sillä ei ollut enään mitään väliä. Vene oli tukevasti laiturissa, mitään suurta aallokkoa ei syntynyt. Sateen tauottua sataman suihkuun ja nukkumaan. Veneessäkin on ovellinen suihku, mutta samalla vaivalla käy yleisissä suihkuissa. Veneen suihkukin testattiin illalla ja sen poistopumppu piti melko huvittavaa ääntä. 

Kuudes päivä

Yöllä satoi vettä ja ukkonenkin paukutti melko lähellä. Ei jaksanut sitä sen enempää ihmetellä, jatkoin unia. Ukkonen tarjosi yölle kuuman ja kostean ilman joten hieman taas hiosti. Avasin vielä yhden luukun takakajuutasta kannelle missä ei ole hyttysverkkoa. Ainakaan vielä ei kovin kutia paikat joten ei täällä paljon taida hyttysiä olla. Olemme aalonmurtajan takana ja kun nyt kajuutasta kuuntelee niin ilmeisesti aallot ovat korkeampia, kiinnitysköydetkin hieman natisee.

No ei täällä kyllä aallokkoa ole, mutta jännä maininki keinuttelee venettä ja ilmeisesti aallonmurtaja on jotenkin alta osittain auki. Vettä satelee tihkuen ja ukkonen jyrisee kaukana, joten toistaiseksi mennään ennusteen mukaan. Tänään oli jostain syystä miesten vuoro valmistaa aamiainen, en muista miksi, mutta mielestäni olemme melko sukupuolineutraalisti porukalla valmistaneet sitä edellisinäkin aamuina. Naiset on kyllä huolehtineet lounaista, ehkä siinä syy. Aamiaiseksi kahvia, jogurttia, mysliä, leipää ja kulhollinen paistettuja munia sekä nakkeja. Nälkä pysyikin poissa koko päivän :)

Ukkostutkan http://www.blitzortung.org mukaan ukkonen on meidän molemmin puolin ja tuultakin näyttää riittävän, sillä äsken suurehko bavaria meinasi broutsata sataman edessä pelkällä fokalla. Porukkaa tulee satamaan offshore-takit päällä ja joillain on turvavaljaita päällä. VHF:n kautta joku huutaa pan pan pikaviestillä hinausapua satamaan, kun on mennyt köysi potkurin ympäri. Kutsu tuli kanavan 17 kautta monta kertaa ja siihen ei vastattu. Kävin kysymässä ensin satamapojalta kuuntelevatko he kanavaa 17. Ei ollut puhelimia mukana, joten kävin sanomassa satamakapteenille asiasta. Sen jälkeen aktivoitui useampikin henkilö. Pulaan joutunut vene oli 50 bavaria jonka joku pienempi chartervene hinasi satamaan. Satama on onneksi suojainen lahti aallonmurtajalla ja sivuilla korkeat mäet, joten täällä on ok olla ja täällä nyt tämän päivä vietetäänkin.

Osa porukasta kävi kävelylenkillä ja minä jäin Sannan kanssa satamaan snorklaamaan ja pesemään pyykkiä. Pyykki saatiin pestyä, mutta snorklaus jäi hieman myöhemmäksi, kun aika meni ihmetellessä hinaussessiota. Vesi tuntui hieman viileältä, kun aurinko ei paistanutkaan kirkkaalta taivaalta. Taas oli paljon pikkukalaa kerääntynyt ihailtavaksi.

Miten täällä tietää minne mennä? No vaikeaa se vähän tuntuu olevan. Ensin tehdään tietenkin reittisuunnitelma ennen reissua ja sitten sitä muutetaan, niin se vain menee. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sää omalta osaltaan vauhtiin ja matkan mukavuuteen, mutta myös siihen missä voi yöpyä. Myötätuuli, vastatuuli ja tuulen nopeus voi vaikuttaa paljon vauhtiin, se voi olla kolme solmua tai kuusi solmua. Jos matka on esimerkiksi 20 mailia se voi silloin kestää kolme tai kuusi tuntia, vastatuulella enemmänkin. Satamien arvonnassa satamakirja, Pilot Book on hyvä apu. Toinen on Navionics-karttaohjelman käyttäjien arvioinnit ja ilmakuvat satamista, jotka tosin vaativat nettiyhteyden, eli ei niin itsestäänselvyys merellä. Meillä oli käytössä 2012 vuoden satamakirja. Sitä ei tarvitse ostaa, sen tarjosi vuokraamo vaikka se ensin puuttuikin veneestä. Mistään ei löydy ainakaan satamien hintatietoja ja hinnan saakin kuulla vasta aamulla kun käy lunastamassa veneen paperit toimistosta. Täällä kun tullaan satamaan niin satamatyöntekijät tulee pyytämään rantautumisen jälkeen veneen paperit, välillä jopa ennen kuin on kaikki köydet kiinni.

Reittisuunnittelua:

Aluksi oli ajatus vaihtaa satamaa tällekkin päivälle, mutta ukkonen suostutteli meidät pysymään paikalla. Sen liikkeitä on aika vaikea ennustaa Suomessakin, mutta täällä ei senkään vertaa. No nyt voi sanoa että ukkonen täällä liikkuu melko hitaasti Suomeen verrattuna, tai ainakin tänään. Ensin oli ajatus siirtyä Soltan saarelta suoraan luoteeseen Marina Aganaan, mutta aamupäivällä sen vieressä oli suuri ukkoskeskus. Hetki seurattiin tutkaa ja kelin kehittymistä, kunnes päätettiin pysyä satamassa. Illalla se sama ukkonen sitten vyöryikin meidän yli. Taisimme tehdä oikean päätöksen pysyä satamassa. Ukkonen kun tuli Maslinikin satamaan, oli tuuli ensin melkoisen kova ja sitten tuli vettä mikä vei näkyvyyden. 

Ukkosen jälkeen maininki säilyi kovana illan ja yön. Ei lainkaan kiva kun vene nykii köysissä moneen suuntaa. Aallonmurtaja olikin tehty tolppien päälle joten aalto pääsee heiluttelemaan venettä vaikka se ei suoraan kylkeen lyökkään. 

Eilen tuli nähtyä jotain mitä en ole ennen livenä nähnytkään. Siipispinnussa on patjasiipi mikä pitää spinun auki paremmin kevyessä kelissä. Aika iso ilmestys ja kiinni melkein maston topissa. Eikä tuo Lagoonin kattikaan mikään pieni ollut, olisko 500 kun on yläohjaamokin.

Satamassa on käsittämättömän suuria moottoriveneitä. Nytkin paikalla on neljä kuvan kokoluokan venettä. Mukana on aina muutama muu vene ja vesiskootteri. Satamaan ajo hoidetaan pienellä kaukosäätimellä, joka roikkuu kaulassa.

Viides päivä

Yö yöltä nukkuu paremmin ja nyt ei joku hullu soittanut kirkonkellojakaan. Keulakajuutta heräsi kuulemma seitsemältä, mutta menivät kyllä eilen ensimmäisinä nukkumaankin. Tosin sovittiin että ketään ei herää ennen kahdeksaa. Aamu meni melko vakiotyylillä eli aamutoimet, aamiainen, roskien vienti, venepaikan maksu ja irti laiturista. Juho kävi hakemassa aamiaiselle makeat croisantit vaikka pääsääntöisesti ollaan syöty rasvaa ja proteiinia (munaa ja pekonia) mikä pitää nälän poissa pitkälle iltapäivään. Satamamaksu oli Primostenin Marina Kremikissä reissun tähän mennessä halvin 487 kunaa eli 64€.

Kymmenen aikoihin irrottiin laiturista ja ajoimme mailin ulos satamasta, sitten nostimme purjeet. Pääsimme heti vertailemaan venevauhtia toisen vuokraveneen kanssa jossa oli ruotsinlippu. Eivät kyllä osanneet purjehtia, laskivat alas ihan liikaa. Pääsimme edelle leikiten ja Juho taisi ottaa ohituksen kunniaksi jotain käsidesin kaltaista ilman denaturointiaineita. Taas vaihteeksi vastatuuli ja kryssimiseksi meni, mekin tosin jouduimme tyytymään säälittäviin nousukulmiin, sillä keli oli melko kevyt ja purjeet aika säkit. Kryssillä käytännössä saavutimme hieman enemmän nopeutta solmuissa kuin mitä tuuli ole metreissä. Tuuli vaihteli kolmesta neljään metriin ja nopeus kolmesta puolesta viiteen solmuun. Loppumatkasta oltiin tyytyväisiä jos nopeus oli suurempi kuin tuuli. Absoluuttisesti näin ei tietenkään ole, mutta Pasi asetti mittarit näyttämään nopeudet solmuina ja tuulen metreinä jo alkulomasta.

Täällä muuten tuulennopeudet ilmoitetaan solmuina. Seuraava kuva esittää säätiedotusta, joka on usein saatavina satamien respasta. Sääennuste päivälle tulee myös veneen matkapuhelimeen. Iltapäivällä tulee myös VHF:n kautta kanavalla 21 paljon säähän ja turvallisuuteen liittyviä tiedotuksia.

Ennusteessa luvattiin huomiselle ukkosta ja 20-40 solmua tuulta. Melko reipasta. Suunnitelma on nyt palata melko lähelle trogirin satamaa sellaiseen paikkaan missä voimme mahdollisesti pitää ukkosta torstain. Kova tuuli, outo vene, outo meri, uusi satama ja rantautuminen ei ole hyvä yhdistelmä. Ensi yönä pitäisi tulla jo ukkosta, torstai pitäisi olla epävakainen ja perjantaina parempi keli, tosin illalla taas ukkosta, mutta sen nyt ei niin ole väliä, koska vene pitää palauttaa kello seitsemääntoista mennessä.

Päiväreissumme alkoi Primostenista ja päättyi Soltaan Maslinican hienoon satamaan. Satama ei ole kovin suuri, ei kelluvia laitureita vain ainoastaan moorings kiinnittymistä perä edellä kivilaituriin. Sähköä ja vettä tulee veneen viereen sekä ilmainen wifi. Hyvä, sillä dataprepaid ilmaisesti loppui tänään päivällä. En tiedä olisiko iPad tehnyt varmuuskopion yöllä, olisi fiksua estää turhat datasiirrot jotenkin.

Päivälle tuli melko paljon purjehdusta, kokonaiset 25 mailia. Aikaakin meni 6 tuntia 13 minuuttia. Olin jo havaitsevani loppumatkasta pientä turhautumista purjehduksen kestoon liittyen sillä pelko satamapaikkojen riittävyydestä oli ihan aiheellinen ottaen huomioon sääennusteen. Pitäisi lähteä vähän aikaisemmin satamasta, mutta aamulla menee aikaa ja lomalla ei ole kiva pitää kiirettä. Ison veneen ajaminen on jossain määrin tylsempää kuin pienemmän, mutta mielestäni silti äärettömän hienoa. Tekisi mieli ajella vielä kymmenen jalkaa suurempaa ;) veneet täällä on melko suuria neljästäkymmenestä 55 jalkaan, mutta on muutama 32 jalkainenkin näkynyt.

Haastavan rantautumisen jälkeen, jonka Juho suoritti vaikeuksia, menimme uimaan viereiselle uimarannalle. Kivinen ranta oli aivan aallonmurtajan takana, matkaa veneeltä kymmenen metriä. Vesi tuntui ensin hieman viileältä, mutta siihen kyllä tottui. Suolavesi kannattaa mukavasti, voi vain kelluskella. Vesi oli puhdasta ja pohja näkyi, joten snorklauskamoja hakemaan veneeltä. Kuvailin ensikertaa GoPro kameralla veden alla. Näkyi pieniä kaloja suuri parvi ja muutama isompikin kala. Hiekkapohjassa oli merimakkaroita ja kalliolla merisiilien armeija, näyttivät ilkeiltä.

Satama alkoi täyttyä, saimmehan pitkän rivin viimeisen nurkkapaikan. Muutama isompi vene aallonmurtajalla ja sitten veneitä aallonmurtajan väärälle puolelle! Hieman ihmettelimme touhua, mutta oli sinnekkin laitettu moorings köydet pohjaan joten kai se oli normaalia toimintaa. Sen jälkeen tuli vielä yksi megajahti sataman puolelle. Täällähän ei voi kuulemma varata paikkoja satamista, mutta nyt kyllä näytti, että varaus olisi tehty. Kenties raha oli vaihtanut omistajaa.

Illalla kävimme kävelemässä satamassa ja poikkesimme ravintolassa missä oli pihalla tulet grillissä. Ruoka oli hyvää ja luonto tarjosi lähestyvällä ukkosella hienon esityksen. Veneellä vielä ihasteltiin ukkosta hetken aikaa, mutta sitten vesisade ajoi meidät sisälle.

Täällä huomattiin ensimmäistä kertaa vuorovesi, se ei ole vaihtelultaan suuri, vain 30 senttiä, mutta teki melko vaikeaksi kulun rantaan. Vesi kun laski parikymmentä senttiä, lankonki perästä laiturille olikin melko jyrkkä tulla veneeseen.

Neljäs päivä

Aamu alkoi kello seitsemän mihinkä muuhunkaan kuin raivokkaaseen kirkonkellojen soittoon. Eilen vielä ajattelimme, että syy maanantain soittotahtiin olisi jonkun pyhimyksen muistopäivä, mutta ilmeisesti sitten ei. Rantabaarin musiikki jatkui kovana yli puolenyön, mutta saihan tuohon nukahdettua sillä yö oli mukavan viileä edelliseen verrattuna. Sai oikein vetää peiton päälle. Kaikki luukut, missä on hyttysverkko, on pidetty kyllä auki. Hyttysiä ei ole juurikaan, mutta muutama on onnistunut pääsemään pistoksien uhriksi ja valittelevat, että Kroatian hyttyset olisivat kiukkuisempia kuin Suomessa.

Skradinin hullun kellonsoittajan jätimme taaksemme iloisin mielin, kunhan olimme käyneet kaupassa ja maksamassa satamamaksun 87€ yöltä.

Purjehdittiin kaikessa rauhassa kevyessä kelissä ja sitten tapahtui jotain uskomattoman hienoa! Juho alkoi yhtäkkiä huutamaan jotain, että mitä tuossa veneen vieressä on. Itsellä kävi ensin mielessä, että olemme ajaneet jonnekkin matalikolle ja nyt on kivet jo vieressä, mutta vieressä olikin ryhmä pärskyen hengittäviä valaita! Kaikki alkoivat huutaa yhtä aikaa, että kaikki ja kamerat kannelle. Neljä valasta uivat pinnassa oikealla kyljellämme. Kuvasimme sekä videoimme ihmetyksiä veneen sivullamme hetken sillä kuljimme varmaan solmun nopeammin kuin ne. Kun me jatkoimme matkaa ne leikkasivat perän takaa ja jatkoivat omaa matkaansa. Valaat olivat ilmeisesti kääpiökaskelotteja, raivokkaan googlettamisen jälkeen. Aika isoja lötköjä.

Kevyessä kelissä jatkoimme mukavan rauhallista purjehtimistä 3,5 m/s sivutuulessa 3,5 solmua auringosta nauttien. Samalla selvittelimme, mitä oikein olimme juuri nähneet. Kävimme myös uimassa välillä, kun kevyt tuuli ja sininen meri oikein houkutteli. Keli rauhoittui, mitä lähemmäksi pääsimme satamaa. Nopeus tippui pariin solmuun noin maili ennen satamaa ja luovutimme purjehtimisen.

Varauduimme moorings kiinnittymiseen, mutta täällä olikin taas aisapaikat eli finger pontoons. Tänään rantautumisen emme lähteneetkään syömään paikalliseen ravintolaan vaan naiset tekivät meille päivällisen takakannelle. Kahville ja drinkeille menimmekin sitten pursiseuran ravintolaan. Primostenin Marina Kremik on paikallisen pursiseuran satama, mutta iso sellainen. Paikkoja on paljon ja veneitä myös, mutta silti rauhallinen, melkein jopa hiljainen. Jälkeemme tuli tiuhaa tahtia veneitä lisää, mutta jonnekin ne kaikki vain satamaan hävisivät. Satama on erittäin suojainen, mutta täällä ei ole mitään kaupunkia, tosin taksilla pääsee viidessä minuutissa Primosteniin. Mutta nyt ei ole vaaraa kirkonkelloista.

Illalla ihailimme veneen kannella täysikuuta, joka nousi huimalla vauhdilla viereisen kukkulan takaa. Nyt alkaa univelkakin sen verran helpottaa että jaksaa istua iltaa veneellä ilman nuokkumista. Tämäkin päivitys lähtee livenä ilman viiveitä veneen istumalaatikosta kynttilöiden valaistessa.

Tänään taisimme olla liikkeellä kuusi tuntia. Skradinista lähdimme kymmeneltä. Tankattiin
Sibenikin Lukoil asemalla, josta aloitimmekin purjehtimisen kohti Primostenia. Diesel maksoi asemalla 10,17 kunaa per litra eli 1,34€. Purjeilla oltiin vain kolme ja puoli tuntia, mutta se oli mukavan rauhallista ja kaikki naiset kokeilivat ison veneen ruoriohjaamista ja ottivat aurinkoa kannella.

Kolmas päivä

Yöllä ilmeisesti kalat pyydystivät ruokaa, sillä melkoista molskintaa kuului sisälle asti, kun en jostain syystä nukuttua. Välillä oli liian kuuma, kun ilma ei kiertänyt avonaisista luukuista huolimatta. Illan pizza oli sen verran suolainen, että janokin vaivasi.

Aamulla heräilin ennen kahdeksaa vettä hakemaan ja kirjoittelemaan hieman blogia, kun ei se uni kerran maittanut. No enpä ollut ainoa, muitakin aamuvirkkuja oli liikkeellä. 

Suunnitelma oli lähteä ajelemaan jokea ylös aamulla ja syödä aamiainen matkalla, kun purjehtiminen oli aivan mahdotonta vuonossa. 

Päänsärky alkoi yltyä sillä aamukahvi odotutti myös aamiaista, rankkaa. Kävimme sataman respassa maksamassa satamamaksun, 87€. Melko kallista täälläkin yhdeltä yöltä. Tosin olisimme saanut olla 24 tuntia satamassa, mutta miksi? Toinen porukka täytti veneen vesitankin, joka on täällä melko helppoa, sillä Marinetekin laitureissa on sähkötolpissa myös vesi. Kauppareissu tuli hoidettua ja heti liikkeelle kello 9:20. Naispuoliset valmistivat ja kattoivat alakannelle runsaan aamiaisen ja parin kahvikupin jälkeen alkoi elämä voittamaan. Lähdimme ajamaan moottorilla Sibenikistä jokea vastavirtaan kohti Skradinia ja Krkaan vesiputouksia. Matkalla alitimme muutaman huiman kaarisillan, joista Tampereen siltainsinöörit voisivat ottaa mallia. Täällä silloista pääsee ali purjeveneellä. Matkalla maistoin perätasolta vettä ja suolaa siinä ei ollut, eli olimme oikeasti joella. Matka kesti pari tuntia ja sitten oli vuoro ensimmäisen moorings rantautumisen. Yhdelle laitureista ilmaantui henkilö, joka viittasi meille paikan. Kääntyminen hieman pidemmällä ja perä edellä laituriin. Sain veneen suoraan ja ryömimme laituriin. Vauhtia ei tarvinnut, kun tuultakaan ei ollut. Ensin peräköydet kiinni ja samalla keularyhmä juoksutti mooringsin keulaan. Sirpalla oli vahinkojen estäjä fendari valmiina, jos yhteentörmäys toiseen veneeseen olisi uhannut. Rantautumisen jälkeen illan debriefingissä miehistöltä tuli kyseenalaistusta laituriin pakittamisen hitaudesta ;) No miehistön lankulta mereen kävelyttämiset ja kölinaltavedot jätin väliin, koska valitettavasti olivat oikeassa. Tuulella olisi syytä ajaa laituriin vauhdilla, jotta ohjattavuus säilyisi eikä tuuli ehtisi ajamaan venettä sivuun.

Perillä Skradinissa olimme hieman ennen puolenpäivää, olimmehan lähteneet melko aikaisin ennen aamiaista. Matkakin oli vain noin 10 mailia. Miksi tulla Kroatiaan purjehtimaan ja käytännössä ajaa moottorilla jokea ylös? No maisemat olivat aivan mahtavat ja keli kohdillaan. 

Lähdimme jokilaivalla kohti Krkaan vesiputouksia. Laivamatka kesti noin 15 minuuttia. Pääsyliput vesipuistoon oli 110 kunaa / hlö. Uimaan pääsi vesiputouksien alle, vesi oli kirkasta ja kohina oli aikamoista. Vesiputouksilla samoiltiin noin parin kilometrin pituinen lenkki. Tunnelma siellä oli viidakkomainen, kostea ja hieman viileämpi. Käväisimme kahvilla ja paikallisella grapalla. Ei siitä sen enempää. Putouksilla oli pieniä kojuja, ravintoloita sekä kuivien hedelmien myyjiä. Paikka oli ehdottomasti käymisen arvoinen.

Palattiin takaisin Skradinin satamaan ja kilometrien kävely oli herättänyt nälän. Suunnattiin mukavan rauhalliseen kalaravintolaan joka sijaitsi 150 metriä erossa sataman hulinasta. Aloitimme tietenkin kuohuviinillä. Ruoaksi suurin osa tilasi meriahventa, sea bass. Mukavan suolaista ja rapeaa. Ravintolan nimi oli Family restoran "skala". Lupasimme ravintolan mainita, koska saimme ravintolasta Sannalle viinilasin mukaan Tenuta s.anna. Ruokakin oli kyllä hyvää, joten tämänkin vuoksi ravintola on hyvä mainita. Suosittelen!

Satamaan saapui päivän ja iltapäivän aikana tasaisena letkana. Kaikille tulijoille riitti paikat, osa ankkuroitui satamasta erillään olevaan lahden poukamaan, mikä ei varmaan ollut huono sekään. Paikka oli äärettömän suojainen korkeiden vuortenseinämien keskellä.

Emme ketään ymmärtäneet syytä, miksi paikallisen kirkon kelloja piti soittaa monta kertaa tunnissa. Ääni oli melko kova ja rasittava, tahtikin oli infernaalinen. Kellot eivät jättäneet meitä rauhaan edes yöntunteina. Tosin kirkontorni oli hienosti valaistu illalla. Satama oli aivan täynnä, ja terassilla istujat pitivät elämää niin, että poliisitkin ilmeisesti saapuivat johonkin aikaan tilannetta rauhoittamaan. 

Tähän väliin voisi mainita että suurin osa kuvista on peräisin miehistöltä, siitä suuri kiitos! Mukava kun on porukkaa niin aina joku muistaa napata kuvan ja aina joku onnistuu samaan hyvän kuvan.