Huh, paljon on tapahtunut ja ei oikein tiedä edes mistä alottaisi. Viimeksi kirjoittelin lentokoneesta ja Internethiljaisuus saatiin rikottua melko nopeasti, joten se ei ole syy blogin päivittämättömyyteen. Lentokoneesta kun pääsi pihalle ei naamaa vasten lyönyt perinteinen kuuma ja kostea seinä, syy uskoisin olevan syyskuu ja aamu kahdeksan Kroatian aikaan. Ei kyllä harmittanut yhtään farkut ja paita päällä, millä oli Suomesta lähdetty. Kyyti oli vastassa pikkubussilla, kuten oli sovittu ja matka kentältä Trogirin satamaan kesti alle kymmenen minuuttia. Siitä se sitten alkoikin... Iloittauduttiin vuokraamossa ja kuultiin että saataisiin vene vasta yhdeltä päivällä, sitä hetki harmiteltiin, mutta vuokraamosta sanottiin että voitte tulla aikaisemminkin kyselemään. Tässä uskossa alettiin tappamaan aikaa, vaihdettiin vaatteet ja painuttiin oluelle läheiseen baariin. Tarjolla oli ilmainen netti ja suunniteltiin reittiä tarkemmin. Yhteinen näkemys oli että pohjoisen suuntaan olisi haluja poiketa, eli hieman kauemmaksi turistikohteista. Käytiin kävelemässä ja katsastamassa paikallinen supermarket, koska heti kun saadaan vene niin pitää aloittaa bunkraus. Kauppaanhan ei voi mennä ennen kuin on olemassa vene ja jääkaappi minne kantaa kaikki ruoat. Kauppa oli melko pienehkö, sellainen Siwan kokoinen lähikauppa. Ostettiin kuitenkin se tärkein eli dataprepaid 3 gigaa hintaan 50 kunaa. Noin kello 12 käytiin tiedustelemassa venettä ja tylysti ilmoitettiin että neljään menee, taas ihmeteltiin ja pyydettiin kolmelta kysymään uudestaan. No ei muuta kuin ajan tappamista. Satamassa oli ravintola, jossa käytiin syömässä, mutta tarjonta yllättävän suppea. Suurin osa valitsi lasagnea ja minä kotitekoisia makkaroita hintaan 85 kunaa. Annos ei ollut mikään suurehko, mutta ihan ok maku. Edellisenä yönä en ollut nukkunut joten meinasin kuukahtaa tuoliin. Sitten notkuttiin vuokraamon edessä ja kyseltiin välillä venettä. Vene saatiin vihdoin puoli viiden aikoihin. Osa lähti kauppaan ja osa jäi veneeseen tekemään tarkastusta, jonka tuli tekemään vuokraamon teknikko Josko. Suurimmat viat oli melko helppo huomata, kyljet kolhuilla, kaidevaijerin helasta sokka irti, satamakirja puuttui ja purjeesta puuttui latta. Tarkastus meni helposti ja vene varusteineen tuli tutuksi alle tuntiin. Lattaa ei saatu, mutta purjeen piti olla läpilatoitettu, joten eipä sille sitten mitään voinut. Kello taisi olla reilu kuusi illalla kun vene oli meillä, joten ensimmäinen päivä oli taputeltu. Jäimme yöksi satamaan. Satamasta löytyi siistit ilmastoidut vessat ja suihkut. Aaltoja saatiin ohimenevistä aluksista, vaikka oltiin melko syvällä satamassa laiturien suojassa.
Yhteenvetona päivästä voisi todeta että ajan tappamiseksi se meni ja äärimmäinen väsymys aiheutti pientä v-käyrän derivaatan kasvua. Ja kiroilu oli porukassa kielletty. Jos olisimme aamu yhdeksältä kuulleet heti että saatte veneen viideltä, eikä kannata kysellä aikaisemmin, olisimme todennäköisesti ottanut taksin ja lähtenyt tutustumaan vaikka Trogirin kaupunkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti