Neljäs päivä

Aamu alkoi kello seitsemän mihinkä muuhunkaan kuin raivokkaaseen kirkonkellojen soittoon. Eilen vielä ajattelimme, että syy maanantain soittotahtiin olisi jonkun pyhimyksen muistopäivä, mutta ilmeisesti sitten ei. Rantabaarin musiikki jatkui kovana yli puolenyön, mutta saihan tuohon nukahdettua sillä yö oli mukavan viileä edelliseen verrattuna. Sai oikein vetää peiton päälle. Kaikki luukut, missä on hyttysverkko, on pidetty kyllä auki. Hyttysiä ei ole juurikaan, mutta muutama on onnistunut pääsemään pistoksien uhriksi ja valittelevat, että Kroatian hyttyset olisivat kiukkuisempia kuin Suomessa.

Skradinin hullun kellonsoittajan jätimme taaksemme iloisin mielin, kunhan olimme käyneet kaupassa ja maksamassa satamamaksun 87€ yöltä.

Purjehdittiin kaikessa rauhassa kevyessä kelissä ja sitten tapahtui jotain uskomattoman hienoa! Juho alkoi yhtäkkiä huutamaan jotain, että mitä tuossa veneen vieressä on. Itsellä kävi ensin mielessä, että olemme ajaneet jonnekkin matalikolle ja nyt on kivet jo vieressä, mutta vieressä olikin ryhmä pärskyen hengittäviä valaita! Kaikki alkoivat huutaa yhtä aikaa, että kaikki ja kamerat kannelle. Neljä valasta uivat pinnassa oikealla kyljellämme. Kuvasimme sekä videoimme ihmetyksiä veneen sivullamme hetken sillä kuljimme varmaan solmun nopeammin kuin ne. Kun me jatkoimme matkaa ne leikkasivat perän takaa ja jatkoivat omaa matkaansa. Valaat olivat ilmeisesti kääpiökaskelotteja, raivokkaan googlettamisen jälkeen. Aika isoja lötköjä.

Kevyessä kelissä jatkoimme mukavan rauhallista purjehtimistä 3,5 m/s sivutuulessa 3,5 solmua auringosta nauttien. Samalla selvittelimme, mitä oikein olimme juuri nähneet. Kävimme myös uimassa välillä, kun kevyt tuuli ja sininen meri oikein houkutteli. Keli rauhoittui, mitä lähemmäksi pääsimme satamaa. Nopeus tippui pariin solmuun noin maili ennen satamaa ja luovutimme purjehtimisen.

Varauduimme moorings kiinnittymiseen, mutta täällä olikin taas aisapaikat eli finger pontoons. Tänään rantautumisen emme lähteneetkään syömään paikalliseen ravintolaan vaan naiset tekivät meille päivällisen takakannelle. Kahville ja drinkeille menimmekin sitten pursiseuran ravintolaan. Primostenin Marina Kremik on paikallisen pursiseuran satama, mutta iso sellainen. Paikkoja on paljon ja veneitä myös, mutta silti rauhallinen, melkein jopa hiljainen. Jälkeemme tuli tiuhaa tahtia veneitä lisää, mutta jonnekin ne kaikki vain satamaan hävisivät. Satama on erittäin suojainen, mutta täällä ei ole mitään kaupunkia, tosin taksilla pääsee viidessä minuutissa Primosteniin. Mutta nyt ei ole vaaraa kirkonkelloista.

Illalla ihailimme veneen kannella täysikuuta, joka nousi huimalla vauhdilla viereisen kukkulan takaa. Nyt alkaa univelkakin sen verran helpottaa että jaksaa istua iltaa veneellä ilman nuokkumista. Tämäkin päivitys lähtee livenä ilman viiveitä veneen istumalaatikosta kynttilöiden valaistessa.

Tänään taisimme olla liikkeellä kuusi tuntia. Skradinista lähdimme kymmeneltä. Tankattiin
Sibenikin Lukoil asemalla, josta aloitimmekin purjehtimisen kohti Primostenia. Diesel maksoi asemalla 10,17 kunaa per litra eli 1,34€. Purjeilla oltiin vain kolme ja puoli tuntia, mutta se oli mukavan rauhallista ja kaikki naiset kokeilivat ison veneen ruoriohjaamista ja ottivat aurinkoa kannella.