Aamulla heräilin ennen kahdeksaa vettä hakemaan ja kirjoittelemaan hieman blogia, kun ei se uni kerran maittanut. No enpä ollut ainoa, muitakin aamuvirkkuja oli liikkeellä.
Suunnitelma oli lähteä ajelemaan jokea ylös aamulla ja syödä aamiainen matkalla, kun purjehtiminen oli aivan mahdotonta vuonossa.
Päänsärky alkoi yltyä sillä aamukahvi odotutti myös aamiaista, rankkaa. Kävimme sataman respassa maksamassa satamamaksun, 87€. Melko kallista täälläkin yhdeltä yöltä. Tosin olisimme saanut olla 24 tuntia satamassa, mutta miksi? Toinen porukka täytti veneen vesitankin, joka on täällä melko helppoa, sillä Marinetekin laitureissa on sähkötolpissa myös vesi. Kauppareissu tuli hoidettua ja heti liikkeelle kello 9:20. Naispuoliset valmistivat ja kattoivat alakannelle runsaan aamiaisen ja parin kahvikupin jälkeen alkoi elämä voittamaan. Lähdimme ajamaan moottorilla Sibenikistä jokea vastavirtaan kohti Skradinia ja Krkaan vesiputouksia. Matkalla alitimme muutaman huiman kaarisillan, joista Tampereen siltainsinöörit voisivat ottaa mallia. Täällä silloista pääsee ali purjeveneellä. Matkalla maistoin perätasolta vettä ja suolaa siinä ei ollut, eli olimme oikeasti joella. Matka kesti pari tuntia ja sitten oli vuoro ensimmäisen moorings rantautumisen. Yhdelle laitureista ilmaantui henkilö, joka viittasi meille paikan. Kääntyminen hieman pidemmällä ja perä edellä laituriin. Sain veneen suoraan ja ryömimme laituriin. Vauhtia ei tarvinnut, kun tuultakaan ei ollut. Ensin peräköydet kiinni ja samalla keularyhmä juoksutti mooringsin keulaan. Sirpalla oli vahinkojen estäjä fendari valmiina, jos yhteentörmäys toiseen veneeseen olisi uhannut. Rantautumisen jälkeen illan debriefingissä miehistöltä tuli kyseenalaistusta laituriin pakittamisen hitaudesta ;) No miehistön lankulta mereen kävelyttämiset ja kölinaltavedot jätin väliin, koska valitettavasti olivat oikeassa. Tuulella olisi syytä ajaa laituriin vauhdilla, jotta ohjattavuus säilyisi eikä tuuli ehtisi ajamaan venettä sivuun.
Perillä Skradinissa olimme hieman ennen puolenpäivää, olimmehan lähteneet melko aikaisin ennen aamiaista. Matkakin oli vain noin 10 mailia. Miksi tulla Kroatiaan purjehtimaan ja käytännössä ajaa moottorilla jokea ylös? No maisemat olivat aivan mahtavat ja keli kohdillaan.
Lähdimme jokilaivalla kohti Krkaan vesiputouksia. Laivamatka kesti noin 15 minuuttia. Pääsyliput vesipuistoon oli 110 kunaa / hlö. Uimaan pääsi vesiputouksien alle, vesi oli kirkasta ja kohina oli aikamoista. Vesiputouksilla samoiltiin noin parin kilometrin pituinen lenkki. Tunnelma siellä oli viidakkomainen, kostea ja hieman viileämpi. Käväisimme kahvilla ja paikallisella grapalla. Ei siitä sen enempää. Putouksilla oli pieniä kojuja, ravintoloita sekä kuivien hedelmien myyjiä. Paikka oli ehdottomasti käymisen arvoinen.
Palattiin takaisin Skradinin satamaan ja kilometrien kävely oli herättänyt nälän. Suunnattiin mukavan rauhalliseen kalaravintolaan joka sijaitsi 150 metriä erossa sataman hulinasta. Aloitimme tietenkin kuohuviinillä. Ruoaksi suurin osa tilasi meriahventa, sea bass. Mukavan suolaista ja rapeaa. Ravintolan nimi oli Family restoran "skala". Lupasimme ravintolan mainita, koska saimme ravintolasta Sannalle viinilasin mukaan Tenuta s.anna. Ruokakin oli kyllä hyvää, joten tämänkin vuoksi ravintola on hyvä mainita. Suosittelen!
Emme ketään ymmärtäneet syytä, miksi paikallisen kirkon kelloja piti soittaa monta kertaa tunnissa. Ääni oli melko kova ja rasittava, tahtikin oli infernaalinen. Kellot eivät jättäneet meitä rauhaan edes yöntunteina. Tosin kirkontorni oli hienosti valaistu illalla. Satama oli aivan täynnä, ja terassilla istujat pitivät elämää niin, että poliisitkin ilmeisesti saapuivat johonkin aikaan tilannetta rauhoittamaan.
Tähän väliin voisi mainita että suurin osa kuvista on peräisin miehistöltä, siitä suuri kiitos! Mukava kun on porukkaa niin aina joku muistaa napata kuvan ja aina joku onnistuu samaan hyvän kuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti