Toinen päivä

Eipä tarvinnut eilen illalla paljon unta odotella, sen verran vaikutti yhden yön väliin jäänti. Aamusella herätyksen hoiti joku kroatialainen soittamalla veneen puhelimeen aamulla 7:20. Puhelimen ääni muistutti jotain hälytintä, mutta herääminen oli sen verran hidas ettei ketään ehtinyt puhelimeen. No päivä alkoi siis aikaisin. Aamiaista tekemään porukalla ja vielä poikettiin kaupassa pienellä täydennyskierroksella, mutta sitten lähtöä tekemään. Vene oli moorings kiinnityksessä eli perä laiturissa ja keulasta köydet pohjaan. Köydet irti ja ulos kohti pohjoista noin puoli yksitoista. Sama ajatus oli monella muullakin ja aika armada suuntasi moottoreilla kohti avonaisempaa merta. Sovittiin etukäteen että kun saadaan yli kolme metriä tuulta niin nostetaan purjeet. Koneajossa ei toisaaltaan ollut mitään kummallista, mutta kuitenkin se oli ensimmäinen kerta kun ohjasin yli neljäkymmentäjalkaista. Vene käyttäytyi melko rauhallisesti, mutta suurempien alusten aallot saa kyllä keinumaan, mutta aivan erilailla kuin pienemmän veneen.

Tuuli nousi noin tunnin ajomatkan jälkeen kolmeen ja puoleen metriin, joten purjeen ylös ja kryssimään kohti avomerta. Heti päästiin väistelemään muita sekä vertailemaan venevauhtia. Tuuli oli melko kevyttä, vauhtia vain 3,5 solmua, nousukulma aivan kamala, mutta parempi kuin muilla. Sitten vendaväli alkoi harventua kun saatiin juuri sopivasti noustua sinne minne pitikin. Tarkoitus oli mennä Primosteniin. Tuuli oli mukava ja matka sujui niin mukavasti että naiset alkoivat tekemään lounasta, kanaa riisiä ja salaattia. Nyt pitää muistaa että veneessä on niin iso keittiö, että ruoan valmistus on helppoa ja kolme mahtuu keittiöön melko helposti. Kun ruoka oli valmista, tuli pyyntö pienentää kallistusta! Mites se tehdään purjehtiessa? Tuuli ei suostunut kuuntelemaan keittiön toivetta, joten otimme vain painetta isosta pois latistamalla ja levangilla. Niin se toiseksi ylimäinen latta puuttui ja purje flutteroi eli lepatti aika reippaasti. No osa syömään ja osa jatkoi matkan tekemistä. Itse kun pääsin syömään, alkoi tuuli koventua ja kallistus oli lähempää 30 astetta pysyvästi. Ei siis mitenkään sopiva näin isolle veneelle. Nopeahko päätös reivata iso, jossa oli ennestään kokematon pikareivi. Vapauttimen nimet oli osittain haalistunut ja yksi köysi aiheutti hieman sekaannusta alkuun. Ei muuta kuin raivokasta reivaamista vinssillä ja se oli kyllä raskasta. Tuulesta huolimatta hiki kirposi iholle. Meno rauhoittui ja kerkesin melkein aloittamaan kesken jääneen syömisen. Tuuli se vain jatkoi yltymistä joten oli nopeasti toisen reivin paikka, taas tuli hiki. Otettiin lisäksi keulakin reippaasti sisään. Nyt sain jo syötyä lautasen loppuun, jota sanna oli tainnut vahtia koko operaation ajan. Siitä se purjehtiminen sitten jatkui maltillisella kallistuksella ja aikamoisella aallokolla. Aallon iskiessä keulaan vesi lensi keulakannelle ja runko äänteli jytisten. Sai osa miehistöstäkin suolaisen kasteen. Että sellainen keli ensimmäiselle purjehdukselle. Primostenin kohdalla totesimme että jätämme tällä tuulella sataman väliin, emme varmaan ketään halunnut kokeilla moorings kiinnittymistä siinä tuulessa. Meillä oli noin kuusi solmua vauhtia joten meillä oli noin kahden tunnin matka Sibenikiin. Yhteisellä päätöksellä jatkettiin matkaa, koska Sibenik on joen suulla olevassa lahdessa, vallan pois siis mereltä. Suurempi korkea saari tappoi aallokon, mutta toi suunnaltaan vaihtelevan, puuskaisen tuulen. Homma muuttui samanlaiseksi kuin Nässyllä purjehtisi. Puuskassa joutui tosissaan piinaamaan kovassa kallistuksessa ottaen nousuja talteen. Kallistusta oli parhaillaan varmasti kolmekymmentä astetta ja maksimivauhdit yli seitsemän solmua gepsille talteen, kryssillä reivattuna hyvä suoritus charter veneelle. Juho ansaitsi itselleen pari paukkua kun ohittelimme muita veneitä.

Purjeet alas ja jokisuistoon sisälle, mahtavat maisemat ja linnakkeet siivittivät matkaamme, kunnes huomasin että kumivenettä kiinnittäessä pukemistani paukkuliiveistä olin irroittanut paukkupullon ennen lentoa. Tunsin itseni idiootiksi enkä ollut edes väärässä. Ennen satamaa valmistauduimme nyt siis ensimmäiseen moorings rantautumiseen. Marina mandalina oli suuri ja tilaa oli valita paikka. Kukaan ei tullut opastamaan ja hieman ennen laitureiden väliin ajoa huomasimme että tarjolla onkin pariaisoja eikä mitään mooringseja. No pieni köysijumppa ja uusintayritys. Keula edellä laiturien väliin ja pakilla perä edellä vastatuuleen laituriin. Meni melko hyvin mutta kannattaa tehdä käännös enemmän irti laiturista, jotta veneen ehtii saada suoraan ennen kun tulee laituriin.

Rantautumislasilliset, syömään, suihkuun ja nukkumaan. Sataman laiturivastaava kävi hakemassa veneen paperit pantiksi, jotta maksamme lähtiessämme laiturimaksun. Laiturihobo ei tietenkään tiennyt mitä yöpyminen maksaa, riippuu kuulemma veneen koosta. Siis täh? Ei menisi Suomessa läpi, että sitoudut yöpymään laiturissa, ilman että tiedät mitä siitä tulet maksamaan. Satama oli siisti, rauhallinen ja uusi. Naiset arvostivat suihkutiloista löytyneitä hiustekuivaajia. Satamaravintolasta löytyi hyvät pizzat koko porukalle. Matkaa tuli päivälle 33 mailia, josta purjeilla suurin osa.