Seitsemäs päivä

Yö oli hieman haastava nukkua, kun vene heilui aika ilkeästi sivumainingissa. Aallonmurtaja ei sitä estänyt vaan päästi altansa mainingin suoraan satamaan ja me olimme ensimmäisenä ottamassa tämän vastaan. Nojasimme aika paljon vieressä olevaan veneeseen, joten fendarit narisivat, eihän täällä mitään suojia käytetä. Sidoimme yhden lisäköyden veneen perästä pitämään meitä irti viereisestä veneestä, mutta se aiheutti melko rajuja nykäsyjä sivuttain, joten vene liikehti aika oudosti. Olisi ehkä pitänyt höllätä toista peräköyttä, mutta fendareiden narinakin oli niin kova, että jotain kompromisseja piti tehdä. Mielenkiintoista olisi ollut kokea, miten vene käyttäytyy ankkurissa ollessa, mutta ei nyt ukkomyrskyssä. Kuva vielä eiliseltä.

Aamulla otettiin hieman aikaisempi herätys ja nopeammin aamiaisen tekoon, joten taisimme olla lähtövalmiita jo yhdeksän aikoihin. Satama maksoi 537 kunaa, noin 70€ yöltä. Aika normihintainen satama, mitä nyt muihin vertaa. Täällä Maslinikissä olimme siis kaksi yötä ukkosen takia. Meilllä oli hieman ahdas lähtö, sillä edessämme oli pienempi purjevene kylkiparkissa ja viereisen veneen moorings köydet heti meidän etusektorissa. Olimme nurkassa. Satamapoika oli siinä hollilla, joten pyysin häntä varmistamaan lähtöämme. Kumivene kiinnitti köyden keulaamme ja hinasi hieman ettemme saa omaa tai naapurin köysiä potkuriin. Moorings on siis köysi, ei ketju ja tämä lähtee keulasta kiinni johonkin betonimöhkäleeseen pohjassa. Ajoimme satamasta ulos, nostimme purjeet ja aloimme purjehtia myötätuuleen, ensimmäistä kertaa tällä lomalla. Maininki keinutteli venettä ja paukutteli purjeita, leikattiin hieman ja saatiin vetoa. Tarkoitus oli mennä Trogiriin katselemaan sen vanhaa kaupunkia, mutta aivan matkalle osui ankkurointiin soveltuva parin pikkusaaren suojaama matalikko. Siihen mennessä Tiina näki jotain pärskähtävän vedessä! Delfiinejä veikattiin ja kamerat valmiiksi. Sitten ei näkynyt enään mitään. Otettiin purjeet alas ankkurointia varten ja sitten pärskyi taas. Pinnalle hyppeli muutama iso tonnikala. Uskomatonta, että samalle viikolle onnistuu osumaan ensin valaat ja sitten noin isoja kaloja. Kumpikin tapaus lukeutuu minulle ennenkokemattomaksi.

Ajoimme matalikolle ja pohja alkoi näkyä noin kymmenen metrin kohdilla. Ajettiin vielä rantaan päin vastatuuleen kunnes kaiku oli kuudessa metrissä. Laskimme Jukan kanssa ankkurin keulasta vain painamalla sähköisen ankkurivinssin nappia. Ketjussa oli keltainen merkki 20 metrin kohdalla ja niin kevyessä tuulessa se tuntui hyvältä. Jos olisimme jääneet yöksi, olisi ketjua pitänyt laskea vielä lisää ja vetää se kiinni moottorilla pakittaen, mutta olimme nytkin kiinni mukavasti tuulen painaessa hieman. Perästä uimataso alas ja snorklaamaan. Siis samassa paikassa, missä juuri äsken hyppeli puolitoistametrisiä kaloja. Hieman joutui pälyilemään ympärilleen, jännitti. Kävin katsomassa ankkuria, ei ollut kiinni. Ankkuri oli pohjassa kyljellään ja ankkurin varsi lähti eteenpäin eli olimme vain ketjulla kiinni jonkun kiven takana, pohja oli hiekkaa ja osittain jotain heinää. No nyt tuli harjoiteltua ankkurointiakin merellä, melko yksinkertaista, kunhan muistaa, että joku moottoriajotaitoinen jää veneeseen varmuuden vuoksi.

Ankkurissa olisi voinut viihtyä pitempäänkin, mutta meillä oli jo hieman kiire aikataulu. Vene piti palauttaa satamaan klo 17 mennessä. Nyt oli tosin vasta puolipäivä, matkaa satamaan noin viisi mailia, mutta kaikkien teki vielä mieli käydä Trogirissa. Jossain kohtaa muutimme suunnitelmaa ajaa suoraan veneen kotisatamaan ja mennä käymään Trogiriin jollain muulla keinolla kuin purjehtien. Marina Segetistä kävelee Trogiriin vartissa. Purjehdittiin loppuun asti ylpeästi luovien, muiden ajaessa koneilla. Jotenkin se tuuli kääntyi taas vastaiseksi. Lopussa saimme vielä Hanse 575 peräämme, iso ja hieno vene.

Jos kaksi purjevenettä kulkee samaan suuntaan, sen on yleensä kisa. Nytkin luonnonlaki piti paikkansa. Hanse oli tietenkin isompi ja sen purjeet näyttivät olevan vielä ryhdikkäät, mutta me pidimme sen takana. Emme tainneet noin tarkasti vielä tällä lomalla ajaakkaan ;)

Matkalla näimme muutaman hulppean moottoriveneen. Niitä täällä tuntuu riittävän, mutta tämä ainakin oli mielenkiintoisen näköinen.

Tähän se purjehdus sitten päättyi, viikko meni nopeasti. Purjeet pakettiin ja laituriin. Juuri kun saimme veneen kiinni laituriin alkoi sataa. Skoolasimme viimeiselle purjehdukselle ja varmaankin tonnikaloille. Juho soitti Joskolle ja ilmoitte veneen olevan valmis lopputarkastukseen. Joku nuorempi petteri tuli katsomaan venettä, ilmoitin muutamista seikoista ja homma oli melko nopea ja yksinkertainen toimenpide. Veneen tarkastuksesta lähtiessä ja tullessa minulla oli syntynyt etukäteen jotenkin erilainen näkemys, mutta eipä niitä kannata turhaan jännittää, ihmisiä hekin ovat ja mihinkään turistien kusettamiseen heillä tuskin on varaa. Päivälle matkaa tuli noin kymmenen mailia, suurin osa tietysti purjeilla, mutta unohdin laittaa trackin päälle lähdössä.

Tarkastuksen jälkeen pyydettiin käymään vielä vuokraamon konttorilla, mutta turhaan, ei siellä mitään nimiä tarvinnutkaan minnekkään raapustella. Suuntasimme taksiveneellä kohti Trogiria hintaan 20 kunaa per henkilö. Olisimmepa tehneet niin ensimmäisenä päivänäkin, kun odotimme yhdeksän tuntia venettä istuen vain satamassa. Taksiveneet suhasivat lahdessa eestaas. Mentiin vain laiturin päähän ja huidottiin vene laituriin, helppoa. Kierreltiin hetki Trogirin kapeilla kujilla ja mentiin syömään. Ravintolassa oli grilli pihalla ja ruoka oli reissun parhaasta päästä, otin jotain grillattua kalaa. Kyllä sillä oli nimikin, mutta ei pysty muistamaan. Hyvää oli ja ruokaa riittävästi.

Jälkiruokaa, kävelyä, mojitoja ja Beneteaun suurien matkaveneiden ihastelujen jälkeen veneelle pakkaamaan. Taksivene ajoi meidät suoraan omaan laituriin ja sellaiseen pieneen väliin että pois lähteminen teki vaikeaa. Kiinteä akseli, pinnaohjaus ja kova laituria päin työntävä tuuli antoi kokeneelle miehelle haastetta, no itsehän paikan valitsi. Navigare Yachtin teknikko Josko joutui hieman suojelemaan laivuettaan kolhuilta.

Iltasella alkoi vielä kova tuuli ja vesisade. Tuuli ulvoi vanteissa ja ukkonen paukutti taas melko lähellä. No nyt sillä ei ollut enään mitään väliä. Vene oli tukevasti laiturissa, mitään suurta aallokkoa ei syntynyt. Sateen tauottua sataman suihkuun ja nukkumaan. Veneessäkin on ovellinen suihku, mutta samalla vaivalla käy yleisissä suihkuissa. Veneen suihkukin testattiin illalla ja sen poistopumppu piti melko huvittavaa ääntä.