Kuudes päivä

Yöllä satoi vettä ja ukkonenkin paukutti melko lähellä. Ei jaksanut sitä sen enempää ihmetellä, jatkoin unia. Ukkonen tarjosi yölle kuuman ja kostean ilman joten hieman taas hiosti. Avasin vielä yhden luukun takakajuutasta kannelle missä ei ole hyttysverkkoa. Ainakaan vielä ei kovin kutia paikat joten ei täällä paljon taida hyttysiä olla. Olemme aalonmurtajan takana ja kun nyt kajuutasta kuuntelee niin ilmeisesti aallot ovat korkeampia, kiinnitysköydetkin hieman natisee.

No ei täällä kyllä aallokkoa ole, mutta jännä maininki keinuttelee venettä ja ilmeisesti aallonmurtaja on jotenkin alta osittain auki. Vettä satelee tihkuen ja ukkonen jyrisee kaukana, joten toistaiseksi mennään ennusteen mukaan. Tänään oli jostain syystä miesten vuoro valmistaa aamiainen, en muista miksi, mutta mielestäni olemme melko sukupuolineutraalisti porukalla valmistaneet sitä edellisinäkin aamuina. Naiset on kyllä huolehtineet lounaista, ehkä siinä syy. Aamiaiseksi kahvia, jogurttia, mysliä, leipää ja kulhollinen paistettuja munia sekä nakkeja. Nälkä pysyikin poissa koko päivän :)

Ukkostutkan http://www.blitzortung.org mukaan ukkonen on meidän molemmin puolin ja tuultakin näyttää riittävän, sillä äsken suurehko bavaria meinasi broutsata sataman edessä pelkällä fokalla. Porukkaa tulee satamaan offshore-takit päällä ja joillain on turvavaljaita päällä. VHF:n kautta joku huutaa pan pan pikaviestillä hinausapua satamaan, kun on mennyt köysi potkurin ympäri. Kutsu tuli kanavan 17 kautta monta kertaa ja siihen ei vastattu. Kävin kysymässä ensin satamapojalta kuuntelevatko he kanavaa 17. Ei ollut puhelimia mukana, joten kävin sanomassa satamakapteenille asiasta. Sen jälkeen aktivoitui useampikin henkilö. Pulaan joutunut vene oli 50 bavaria jonka joku pienempi chartervene hinasi satamaan. Satama on onneksi suojainen lahti aallonmurtajalla ja sivuilla korkeat mäet, joten täällä on ok olla ja täällä nyt tämän päivä vietetäänkin.

Osa porukasta kävi kävelylenkillä ja minä jäin Sannan kanssa satamaan snorklaamaan ja pesemään pyykkiä. Pyykki saatiin pestyä, mutta snorklaus jäi hieman myöhemmäksi, kun aika meni ihmetellessä hinaussessiota. Vesi tuntui hieman viileältä, kun aurinko ei paistanutkaan kirkkaalta taivaalta. Taas oli paljon pikkukalaa kerääntynyt ihailtavaksi.

Miten täällä tietää minne mennä? No vaikeaa se vähän tuntuu olevan. Ensin tehdään tietenkin reittisuunnitelma ennen reissua ja sitten sitä muutetaan, niin se vain menee. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sää omalta osaltaan vauhtiin ja matkan mukavuuteen, mutta myös siihen missä voi yöpyä. Myötätuuli, vastatuuli ja tuulen nopeus voi vaikuttaa paljon vauhtiin, se voi olla kolme solmua tai kuusi solmua. Jos matka on esimerkiksi 20 mailia se voi silloin kestää kolme tai kuusi tuntia, vastatuulella enemmänkin. Satamien arvonnassa satamakirja, Pilot Book on hyvä apu. Toinen on Navionics-karttaohjelman käyttäjien arvioinnit ja ilmakuvat satamista, jotka tosin vaativat nettiyhteyden, eli ei niin itsestäänselvyys merellä. Meillä oli käytössä 2012 vuoden satamakirja. Sitä ei tarvitse ostaa, sen tarjosi vuokraamo vaikka se ensin puuttuikin veneestä. Mistään ei löydy ainakaan satamien hintatietoja ja hinnan saakin kuulla vasta aamulla kun käy lunastamassa veneen paperit toimistosta. Täällä kun tullaan satamaan niin satamatyöntekijät tulee pyytämään rantautumisen jälkeen veneen paperit, välillä jopa ennen kuin on kaikki köydet kiinni.

Reittisuunnittelua:

Aluksi oli ajatus vaihtaa satamaa tällekkin päivälle, mutta ukkonen suostutteli meidät pysymään paikalla. Sen liikkeitä on aika vaikea ennustaa Suomessakin, mutta täällä ei senkään vertaa. No nyt voi sanoa että ukkonen täällä liikkuu melko hitaasti Suomeen verrattuna, tai ainakin tänään. Ensin oli ajatus siirtyä Soltan saarelta suoraan luoteeseen Marina Aganaan, mutta aamupäivällä sen vieressä oli suuri ukkoskeskus. Hetki seurattiin tutkaa ja kelin kehittymistä, kunnes päätettiin pysyä satamassa. Illalla se sama ukkonen sitten vyöryikin meidän yli. Taisimme tehdä oikean päätöksen pysyä satamassa. Ukkonen kun tuli Maslinikin satamaan, oli tuuli ensin melkoisen kova ja sitten tuli vettä mikä vei näkyvyyden. 

Ukkosen jälkeen maininki säilyi kovana illan ja yön. Ei lainkaan kiva kun vene nykii köysissä moneen suuntaa. Aallonmurtaja olikin tehty tolppien päälle joten aalto pääsee heiluttelemaan venettä vaikka se ei suoraan kylkeen lyökkään. 

Eilen tuli nähtyä jotain mitä en ole ennen livenä nähnytkään. Siipispinnussa on patjasiipi mikä pitää spinun auki paremmin kevyessä kelissä. Aika iso ilmestys ja kiinni melkein maston topissa. Eikä tuo Lagoonin kattikaan mikään pieni ollut, olisko 500 kun on yläohjaamokin.

Satamassa on käsittämättömän suuria moottoriveneitä. Nytkin paikalla on neljä kuvan kokoluokan venettä. Mukana on aina muutama muu vene ja vesiskootteri. Satamaan ajo hoidetaan pienellä kaukosäätimellä, joka roikkuu kaulassa.