Taas hieman rennompi päivä. Päivän purjehdus ei ollut pitkä, joten aamulla ei ollut mitään hässäkkää. Tänään ei myöskään tarvinnut maahantuloseremonioita, koska siirryimme vain Ranskasta Ranskaan. St Martinin pohjoispuoli kuuluu Ranskalle. Olimme suuntaamassa viimeiseksi yöksi lähelle Mooringsin tukikohtaa, sillä meidän piti palauttaa vene huomenna klo 12 mennessä. Bartsi oli jo nähty ja koettu, joten mennään rannalle Ile Pinelin taakse. Tuuli oli hieman kevyempi kuin eilen, joten tänään ei ennätyksiä lyöty. Maininki oli kuitenkin suuri. Itsekin yritin ottaa aurinkoa, että saisin selästä pois pelastusliivien rajat. Samoin yritin peittää pandalookin tai pesukarhulookin, joka oli ilmeisesti melko voimakas. Päättelin sen vastaantulevien ilmeista, kaikki alkoivat hymyilemään ja miehistö nauramaan. Yksi selitys poikkeavaan ulkonäkööni olisi ollut pesti kesäteatterissa rosvon roolissa, naamio silmillä. No en ole oikein taitelijaluonne joten loppuloman yritin vähentää aurinkolasien käyttöä.
Lopun ajaminen oli hieman haastavampi. Paikka oli suuri lahti, jonka reunoilla oli saaret. Lahteen piti ajaa keskellä syvempää vettä sillä reunat oli matalat ja niissä maininki sortui kohisten. Kun päästiin lahteen otettiin suunta kohti saaren hiekkarantaa, ohittaen matalikko ja yksi kivi Doylen oppaan ja Navionicsin mukaan. Vettä ei tosiaan ollut paljon ja ankkuripaikka suojaton ja ahdas. Jäimme hieman syrjemmälle, mihin maininki pääsi vielä vaikuttamaan. Ensin käytin tarkastamassa ankkuri, nyt sitä ei edes näkynyt, joten se kai oli pitävä. Heti sen jälkeen pari tyttöä tuli myymään veneelle jäätelöä, hienoa palvelua, mutta taisi se jäätelökin maksaa 9 euroa. Tätä veneeseen kauppaamista odotin enemmän, mutta tämä oli ensimmäinen kerta ja toiseksi viimeisenä päivänä.
Osa lähti rannalle, osa kävelemään ja minä sekä Pasi snorklaamaan. Uimme snorklausalueelle ja näimme myös kartan näyttämän "kiven". Se oli sellainen korallitöppyrä pohjassa, mutta oli se matala. Periaatteessa sen pystyisi näkemään myös veneen keulasta, mutta pystyisikö törmäyksen estämään?
Snorklausalue oli oikein merkitty, joten ei tarvinnut pelätä moottoriveneitä. Näkyi jotain korallin tapaista ja kaloja. En oikein tuntenut oloani mukavaksi, koska yritin samalla kuvata, lasit huurtuivat, aallot ajoivat merkkiköyteen ja oli matalaa joten tyydyin katselemaan vähän kauempaa sen mitä näin. Uitiin vielä rannalle joka oli vaaleaa korallihiekkaa.
Kaunis ranta, paljon ihmisiä ja baari, joka oli menossa kiinni. Kello oli vasta neljä. Täällä kuumuudessa koirat ottavat todella rennosti. Usein myös paikalliset.
Erakkorapu kotilon suojissa taittoi hitaasti taivaltaan hiekan poikki.
Rannalta katselimme veneemme keinuntaa mainingissa ja huomasimme yhden purjeveneen tekevän lähtöä rannasta. Baari meni kiinni, nettikään ei vaihteeksi toiminut ja me palasimme veneelle sekä teimme uuden ankkuroinnin vapautuneelle paikalle rivin jatkoksi. Vieressä oleva vene edusti hieman erilaista suunnittelua. Kajuutta kuin katamaraaneissa, mutta muuten kuin purjevene. Merkki taisi olla Atol
Illalla poikkeuksellisesti miehet tekivät ruokaa. Ruokana oli lihapullia, ranskalaisia ja coleslaw-salaattia ihan raaka-aineista itsetehtyä. Tapauksesta ei taaskaan tullut kuvia, vain videotallenne. Ruoka oli kyllä onneksi syötävää ja sitä oli paljon. Pääsääntöisesti naisisto on vastannut ruokapuolesta, suuri kiitos siitä. Ruoka on ollut hyvää, sitä on ollut riittävästi ja sitä on tehty välillä hieman vaikeissa olosuhteissa ja kiireisessä aikataulussa. Olen nauttinut yhteisistä ruokahetkistä veneessä, ei aina tarvitse mennä ravintolaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti