Yö oli jälleen iljettävä. Tuuli käänsi veneen poikittain pieneen maininkiin joka kuitenkin keinutti venettä reippaasti. Aamu alkoi jälleen maahantulotoimituksilla. Mentiin poijusta ensin kumiveneellä Charlestownin satamaan. Jukka ja Juho meni tulliin ja minä lähdin hakemaan bensaa. Asema löytyi aika pitkältä satamasta paikallisten palomiesten avustuksella. Sain heiltä jopa kyydin asemalle. Asemalta sainkin sitten kävellä satamaan 12 litran tankin kanssa. Bensa oli kallista. Noin viisi litraa bensaa maksoin 10 dollarilla ja sain takaisin viisi itäkaribian dollaria. Sillä sai sopivasti yhden Carib oluen rantaan kun pääsin. Aamuolut maistui mukavasti kanisterin kanssa urheilun jälkeen ja Carib on hyvänmakuinen. Baarikaan ei ollut vielä auennut, mutta tokihan siivooja janoiselle oluen myi. Lisäksi tarjolla oli myös ilmainen wifi ja taisin saada yhden päivityksen lähtemään ennen kuin Juho ja Jukka saivat viranoimaisilla clear outin kuntoon.
Lähdettiin irti poijusta ja otettiin taas myötätuulipurjehdusta luoteeseen, kohti Estatiuksen tulivuorisaarta. Koko matkan ihmettelin tuulen suuntaa joka oli poikkeuksellisesti kaakosta. Tuulen piti ennusteen mukaan tulla idästä. Matkalla kohdattiin hinaaja ja proomu. Välissä oli niin paljon vaijjeria että ensin luultiin yhdistelmän olevan kaksi erillistä alusta. Eustatius on melko karun näköinen, pieni saari.
Pääsimme hyvissä ajoin, ennen pimeää, Eustatiuksen suojaamattomaan lahteen. Lahti ei ole kovinkaan suojainen ja vaikka suojaksi on rakennettu aallonmurtaja, se ei suojaa aluetta jossa on poijut. Poijuja ei ollut kuin 11 kappaletta ja ne olivat kaikki varattuja. Otettiin ensin jäljelle jäänyt keltainen poiju, mutta jouduimme siirtymään ankkuriin kun poiju olikin varattu jollekkin ammattiliikenteelle. Pieni ongelma oli tuo Antiguassa toimivaksi todettu pakki. Se ei kuitenkaan oikeasti toiminut eli ankkuria ei saatu oikein puremaan pohjaan. Ankkuripaikka löydettiin melko takaa lahdesta, jota yritti suojata liian lyhyt aallonmurtaja. Kävimme kuolemaa halveksuen Paulin kanssa tarkastamassa ankkurin pidon ennen auringon laskua. Iltasella kuulemma ulkoriuttojen saalistajat tulevat lähemmäksi rantoja. Jotain haita ja sellaisia... Ei onneksi tavattu. Ankkuri saatiin jotenkin pohjaan tuulen ja kumiveneen sekä myös peräankkurin avustuksella. Peräankkuri laitettiin, jotta saatiin käännettyä veneen keula aaltoon, joka oli nyt melkein etelästä, erikoista.
Aurinko se laski taas tarjoten mukavat maisemat. Yö ei sitten ollutkaan niin kovin mahtava, vaikka peräankkurilla tilannetta yritettiin auttaa. Keikuttelu herättelee pitkin yötä. Olen käyttänyt pitkin matkaa Skopolamiinia varoiksi ettei tule huono olo. Aallot ovat kuitenkin kookkaita ja keikutus sen mukaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti